Ihanaa, vihdoin se on täällä, aivan ikioma kamerani ja vielä hyvä sellainen! Sonyn a33 järjestelmäkamera ostettu rippilahjaksi saaduilla rahoilla. Halussani on nyt myös oma muistilevy ja -tikku, sekä (18-55) objektiivi. Kamera pääseekin heti testin alle ja kuvia on tulossa paljon, tarkkailkaapas kuvagalleriaakin. Nyt saivat vanhat digikamerat kyytiä, tosin ovathan nekin tosi näppäriä kun niin pieniä ovat. Ei siis vielä heitetä hyvästejä. Varmasti blogissa vilahtaa vielä kunnon canon digital ixus 10015:n ja 9015:n kuvia. Ja hyviä kuvia on silläkin saatu. Laitampas vielä tähän pari uusinta otosta vanhalla 10015:lla. Hyvän matkan olemme tehneet, eikä se matka suinkaan ole vielä päättynyt. :)
A33:lla saa myös tallennettua full HD-videoita, näyttö on näppärästi käännettävä ja sillä saa otettua jopa 7 kuvaa sekunnissa, ei varmaan tarvitse kysyä olenko tyytyväinen. Rahaahan siinä paloi, mutta ei harmita. Opeteltavaa tietenkin riittää, mutta toivotaan että yhteiselomme alkaa sujua. Sonyn a33
Muuten päivät on sujunut vallan mainiosti myös koirien kanssa. Eilen oli rippijuhlani, joten emme kerinneet tekemään tokotreenejä Jessen kanssa. Tänään täytyykin sitten puurtaa kahteen otteeseen. Perjantain tokot sujuivat suht hyvin ainakin alkuun. Olin heti aluksi todella luottavaisella mielellä ja en laittanut Jesselle hihnaa ollenkaan. Teimme treenit siis omalla kotipihalla. Aiheena oli seuruu ja jäävätliikkeet. Jesse teki aluksi todella hienosti ja jäävätkin sujuivat ilman kummempia muisteloita. Parin viimeisen seuruun aikana Jessen keskitys kuitenkin herpaantui ja se karkasi.
Se juoksi Tassun ja Pepin taloa kohti ja minä tietenkin "viisaana" oikaisin hevoslaitsun poikki, koska tiesin, että en saisi Jesseä kiinni perässä juoksemalla. Kun saavuin talolle, ei Jesseä näkynyt enää missään. Lähdin etsimään sitä naapurin kanalasta, talleilta, pelloilta ja metsistä. Huh huh ja sitten palasin kotiin ja kuka siellä oli mutalätäkössä hyppimässä. Se tuijotti minua häntäheiluen, että et saa kiinni ja oon kierinytkin näätkö kuinka mutanen oon. :/ Hyh, huusin sitä luokse, se tuli ja palkkasin sen. Olin niin vihainen olin ollut huolissani ja etsiskellyt kauan aivan turhaan. En kuitenkaan voinut enää syyttää Jesseä, sillä se oli tehnyt aivan oikein ja tullut lopulta luokseni. Pesin sitten vähän hutaisten Jessen ja en enää jaksanut aloittaa alusta. Sen päivän treenit jäivätkin sitten siihen. :) Toivotaan parempaa onnea tälle päivälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti