Linja-autossa

Päätimpä sitten eilen päästellä viimeisen kerran höyryjä koirien kanssa. Huomenna on nimittäin lähtö rippileirille (ei kiva) ja sitten on viikon pitkä tauko niin koirista, kuin blogiteksteistäkin.

Hyppäsimmepä aivan spontaanisti bussin kyytiin  ja hurautimme mahtavat 1,5 kilometriä kahden pysäkin päähän. Pysäkiltä kävelimme sitten takaisin kotiin. Koirat saivat hyvän lenkin ja kokemusta busseista. Jerryn ensimmäinen kerta ja Jessellä pitkän tauon jälkeen. Bussissa oltaisiin niin kovin tahdottu haistella, eikä jännittänyt yhtään. Ehkä Jerryn rento asenne vaikutti myös Jesseen, sillä yleensä se huutaa kurkkusuorana ja stressaa, että mihin ollaan menossa.

Kuvagalleriamme on nyt päivitetty pro-versioon, vaikka ne kuvat eivät kyllä mitään promatskua olekkaan. Toivotaan että pian se järjestelmäkamera saataisiin, jotta kuvien laatu paranisi.

Viikon päästä tavataan...

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Nyt ollaan kotona ja tässä vihdoin vähän kuvia reissulta. Reissusta itsestään voit lukea aiemmassa tekstissä. Eikä kaikki suinkaan ole tässä kuvagalleriassa on kaksi kansiota pullollaan kuvia. :)

tässä ensinnäkin lupaamani kuva ketusta, joka on aika surkeaa laatua ikkunan läpi

 

pihalla kuvailut yllä

Lilolta lainaksi saamamme merimiespaita

tässä niin valloittava serkkukoiramme <3

ja päivän jälkeen aina väsytti :)

  Loput kuvat albumissamme täällä.

Suklaasilmät lomailee

Jaa, ei tietokoneet taskaan ole menneet nettiin. Olen nyt pari päivää kirjoitellut meidän kuulumisia paperille ja nyt ne vihdoin pääsee nettiin asti. Ja pahoittelen jo valmiiksi tätä kuvattomuutta ja pitkää tekstiä, mutta kun on vieras kone ja en osaa laittaa kuvia niin aika karulta näyttää. :/ Uusi kuva teksti varmaankin tulossa kun päästään kotiin. :)

Tiistai ja keskiviikko vietettiin mummolassa. Emme tehneet juuri mitään, kuvailin koiria pihalla ja kävimme kaupungilla. Kuljimme monet liikennevalot ja Jerry vähän pelkäsi. Jesselle olen opettanut, että kaupungilla kävellään vieressä, eikä nuuskita, mutta se ei näyttänyt pätevän nyt. Jesse oli sitä mieltä, että kun on felxi päällä niin saa kulkea niin pitkälle kuin haluaa. :) Jerry oli joka välissä hyppimässä syliin, mutta eiköhän se pian totu tuohon kaupungin hulinaan, kun tarpeeksi usein siellä käydään.

Käytiin Sofiinan kanssa myös kaupassa ja ostettiin koirille kuivattuja kanoja (kun luut oli unohtunut kotiin) ja nimilaatat. Muovilaatat eivät tosin ole kovin laadukkaita. Jessen omasta sade on huuhtonut tekstin ja Jerry on järsinyt oman. :) Kanat olivat hyviä molemmista turreista. :) Tosin Jessellä oli aluksi pieniä ennakkoluuloja, kuten aina. Nopeasti se kuitenkin alas kurkusta humahti ja lisääkin oltaisiin haluttu.

Torstaina lähdettiin mökille mummin, Sofiinan ja koirien kanssa. Ensimmäinen yö mökillä sujui rauhallisesta parisängyssä Sofiinan ja koirien kanssa. Tosin Jerry olisi halunnut nylkyttää kanaa koko yön, mutta siitäkin pakkomielteestä lopulta päästiin.

Aamulla menin tallaamaan pihalle poikien ensimmäiset jäljet. Tosin eivät ne mitkään kunnon verijäljet olleet vaan nakkijäljet. :) Jesse oli ensimmäisenä vuorossa ja sai suorittaa kaksi jälkeä. Jessellähän on luultavasti maailman surkein hajuaisti, joten tämän päiväinen yllätti minut. Jesse nuuskutteli hienosti koko jäljen, eikä kertaakaan kääntynyt kysymään neuvoa minulta. Toinen jälki olikin jo vähän haastavampi, niin maastoltaan, kuin nakkien välimatkankin kannalta. :) Jälki oli tietysti kovin lyhyt, vain pari metriä, mutta aika haastava ensikertalaiselle. Jesse kuitenkin suoritti toisenkin jäljen yhtä nokkelasti kuin ensimmäisenkin ja oli sen jälkeen niin polleaa poikaa. :D Palkkioksi paljon nakkeja ja hyvää mieltä!

Jerry sai suorittaa samanlaisen jäljen kuin Jessen ensimmäinen ja sen helpompaa en enää osannut tehdä. Se olikin kyllä liian haastava silti Jerrylle ja se kysyi kokoajan neuvoa minulta. Näin ollen jouduin näyttämään Jerrylle kaikki nakit, mutta ainakin Jerry oppi käskyn "haju".

Kävimme koirien kanssa myös veneretkellä. Jesse pelkäsi vähän veneessä, mutta Jerry oli viittävaille hyppäämässä. Se roikkui kirjaimellisesti puoliksi ulkona veneesta ja sen etutassut roikkuivat vedessä. Nostin sen hetkeksi veteen ja se sai hetken uida veneen vierellä, minun pitäessä kiinni pelastusliivien kahvasta. :)

Perjantaina muut myös Lilo-koiraserkku tulivat mökille viettämään juhannusta. Jesse taas perinteisesti yritti astua Liloa ja pikkuinen vähän pelkäsi. Lilo kun on vasta puoli vuotias. Asiaa ei helpottanut yhtään, että Jerry vielä hyppi ja yritti haastaa Liloa leikkiin. Loppuillasta Lilo kuitenkin uskalsi jo komentaa poikia ja "leikit" olivat vähän rauhallisempia. Minä olen kyllä nyt sitä mieltä, että ensivuonna ei Jessellä sukukalleuksia nähdä. Olisihan se mukavaa jos Jesseä näyttelyissäkin ruvetaan käyttämään, niin että sitäkin voitaisiin käyttää jalostukseen kun terve ja hyväkuntoinen koira kuitenkin on (jos sillä ei sitä sivuääntä olekkaan???) Mutta aika hankalaa on täysi päiväinen höösääminen kun on narttukoira samassa taloudessa. Joten ainakin jossain vaiheessa saavat pallit luvan lähteä.

Lauantaina lähdimme Lilo-koiran kanssa veneilemään. Jesse ja Jerry uivat veneen vierellä (meillä on todella matala ranta ja olimme lähellä laituria). Jesse ei tahtonut jättää Liloa ja Jerry minua. :)

Jerrystä ja Lilosta on paljastunut hyvät kaverukset! Ne leikkii yhdessä ja molemmilla on hauskaa. Saimme takaisin myös Lilolle lainaamamme koirientoppatakin. Mukana paketissa tuli myös Lilon vanha merimiespaita, joka oli tyllerölle jäänyt pieneksi. Haha, suvussa kaikki kiertää... myös koirilla. :D Vaatteet tulivatkin tarpeeseen. Toppatakkia on hyvä pitää päällä uinnin jälkeen, kun on kylmä ja paitaa muuten vain, ettei hyttyset syö.

Jerry rakastaa mökkielämää! Mökin vieressä on järvi, jossa voi hypätä aina silloin kun siltä tuntuu. Jerry onkin kova hakemaan keppiä. Kerran jopa oikein sukelsi, että sai vajonneen kepin. :D

Kaikinpuolin on hyvin juhannus sujunut. Välillä Jesse on sisällä ja Jerry ja Lilo saavat leikkiä pihalla. Välillä taas Lilo on sisällä ja pojat ulkona. Aina silloin kun valvojia riittää saavat kaikki kolme olla yhdessä. Maanantaina varmaankin kotiudutaan ja silloin on tulossa kuvatulva. Kuvagalleriaankin on tulossa paljon kuvia, odottakaa. :)

Hyviä öyttömiä öitä kaikille!

Kesäterveiset

Hejsan täällä ollaan!

Junamatka sujui yllättävän hyvin! Rautatieasemalla oli Jerrystä vähän jäännää ja itku tuli, Jesse taas oli aivan innoissaan uusista hajuista. Joka pylväs piti merkata, toisin kuin Jerry ei pissannut koko junamatkan aikana, vaikka olimme 20min asemalla sitä pissattamassa. Kun sitten vihdoin päästiin perille ja löytyi nurmikko niin tuli jättipissat. :)

Eläinvaunussa ei ollut muita koiria, vain yksi marsu meidän koirien lisäksi. Jesse oli matkalippujen tarkastuksen aikana boksissa, joten konnari näki vain Jerryn. Pikkukoira oli niin hellyyttävä miehen mielestä ja se rapsutteli ja leperteli sille. "Oi kuka on suloinen pikku sesse?"

 Seuraavalla kerralla kun konnari astui vaunuun hän näki myös Jessen. "Ai tälläinen toinenkin koira! Onko nämä niitä kingcharlesinspanieleita?" "Joo, cavalier kingcharlesinspanieleita," äiti vastasi. Sitten konnari rupesi taas lepertelemään. "Voi, miten suloisia cavalierejä, pikku cavalierejä!" Haha! Oli se hauska tyyppi ja Jessehän rakastui aivan siihen. Se hyppi ja itki ja yritti nuolla koko naaman. :D

Jesse rupesi jo tärisemään ja itkemään kun näki, että konnari oli taas tulossa vaunuumme. Ja taas alkoi sama lepertely  ja Jesse oli aivan innoissaan!

Ja mites muuten matka meni? No kuten kuvista näkyy, niin aika rento meininki oli! Jerry nukkui aivan avoimesti haarat auki selällään ja Jesse juoksi antaumuksella tuoksujen perässä.

Nyt ollaan perillä  ja mummolassa ei toimi netti, joten piti tulla tädille, että pääsi tarinoimaan. :D Eilen illalla etsittiin koirien kanssa ensikertaa ukkoja ja hienosti meni. Jerry ei nyt varsinaisesti vielä etsinyt hajun perusteella vaan äänen. Jesse taas suoritti tehtävän hienosti vaikka ukko oli aika kaukana. (poikien piti siis etsiä jokin ukkeli hajun perusteella esim minut) Lähi aikoina ruvetaan varmaan harjoittelemaan myös jäljestystä.

Vielä ei ole tietoa milloin mennään mökille ja milloin nähdään Lilo, mutta toivotaan että mahdollisimman pian. Ps. löydettiin eilen pihalta siili, jota Jerry pelkäsi ja Jesse haukkui. Kotona nähtiin kettu ja iso sellainen. Pitää olla tarkkana eikä koiria saa päästää yksin pihalle sillä se kettu voisi syödä ne! Iik! Todistusaineistoa ketusta tulossa...

Sosiaalistaminen voi alkaa!

Jerryhän sai viime viikon keskiviikkona viimeiset rokotuksensa ja vähän yli viikon päästä pikkuherra pääsee minne ikinä lystää! Minäkin olen aivan innoissaan, sillä pentuahan ei ole kunnolla edes voinut vielä sosiaalistaa, ettei vain olisi tauteja tarttunut. Vähän ollaan kyllä naapurin rokotettuja koissuja nuuskuteltu, mutta siihen se on lähinnä jäänyt. Joskus harvoin ollaan käyty kaupungilla (esim. eläinlääkärikäynnin yhteydessä) ja silloinkin Jerryä on pidetty sylissä. Hetki vielä maltetaan ja sitten ovet avataan räikeään tulevaisuuteen!

Harmillisesti myös Jesseä on jouduttu pitämään yli kuukauden kotihiirenä, ettei olisi vain kantanut tauteja kotiin.

Minä tahdon maailmalle!

Sosiaalistaminen alkaakin jo vähän etuajassa, nimittäin huomisen junamatkan merkeissä. Paikat on varattu klo. 16.12 eläinvaunuun. Katsotaan miten pärjätään kaksi ihmista kahden koiran, kahden boksin ja kahden ison matkalaukun kanssa. Huh!

Taasen Lapualla tyydytään varmaankin vain mökkeilyyn ja serkkukoiran treffailuun, joten siinä ei paljon sosiaalistamista ole. Ehkä voidaan kaupungilla pari kertaa pyörähtää. :)

Se vähäinen sosiaalistaminen jota olemme kerinneet Jerrylle tehdä näkyy nyt tällä listalla, joka on napattu Topin, Mörkön, Susun ja Viirun blogista, lempiblogistani.

pliiss...!

(tummennetut ovat ne asiat joilla olemme Jerryä jo sosiaalistaneet)


IHMISET:
       juokseva lapsi, vauva, mustapartainen mies, möreä-ääninen mies, nainen, pitkä ihminen, vanhus,        ihminen sateenvarjon kanssa, lippis päässä, sadeviitta päällä, aurinkolasit päässä, pyörän selässä,   pyörätuolissa, rullaluistimilla, rullalaudalla, hölkkääjä, hiihtäjä, uivat ihmiset

KOIRAT:
       pienet koirat, suuret koirat, parrakkaat, pystykorvaiset, luppakorvaiset, pystyhäntäiset, kippurahännät, runsaskarvaiset koirat, tuhisevat, lyttykuonoiset rodut, mustat koirat, valkoiset koirat, haukkuvat koirat, arat koirat, tavaroistaan tarkat koirat, tappijalkaiset koirat

Nartut:
    sekarotuinen Dolly, sekarotuiset Tassu & Peppi, labradorinnoutaja

Urokset:
    espanjanvesikoiran pentu Rico, borderterrieri, jackrusselinterrierin pentu Jekku, mäyräkoira, terrieri, sekarotuiset Vili & Heppu

MUITA ELÄIMIÄ:
         orava, sorsa, hevonen, lehmä, lammas, kissa, lemmikkilinnut, pikkujyrsijät, marsut, kanit

YMPÄRISTÖJÄ:
         järvi, metsä, järven jää, liukas porraskäytävä, portaat, hissi, ostoskeskus, maalaistalon pihapiiri, lentoasema, rautatieasema, tunneli, eläinkauppa, silta, hevosmaneesi, parkkihalli

KULKUVÄLINEITÄ:
         auto, juna, ratikka, lentokone, linja-auto, moottorivene, soutuvene, kanootti, moottorikelkka, traktori, mönkijä

MUUTA IHMETELTÄVÄÄ:
          kuljetushäkki, turvavaljaat, suihku, amme, suihkukoppi, koiran takki, panta, talutin, kynsisakset, imuri, hiustenkuivaaja, televisio, soittimet


Tuosta listasta huomaa hyvin miten paljon ihmeellisiä pentuja ihmetyttäviä paikkoja onkaan. Tämmöinen lista on todella kätevä! En pystyisi ikinä keksimään noin paljon eri paikkoja missä pitäisi käydä ja mitä pitäisi sosiaalistaa. Ollaanhan me jo aika paljon sitten Jerryä sosiaalistettukin, emme ole vain sisäistäneet niitä. Lihavoinkin kyllä aika paljon sellaisiakin sanoja joita emme varsinaisesti ole Jerrylle yrittäneet sosiaalistaa, vaan ne ovat sellaisia joita Jerry on vain sattumalta nähnyt.

Laitan tähän nyt sellaisia sosiaalistamisen aiheita joista tiedän, että todella näytämme Jerrylle lähiaikoina. No tietenkin tuo rautatieasema ja juna, mutta myös möreä-ääninen ja pitkä mies (enoni, Lilon omistaja), parkkihalli, bussi ja soutuvene, sekä traktori.

Tulen laittamaan vielä jossain vaiheessa tuon listan tänne blogiin uudestaan ja katsotaan miten olemme edistyneet. :)

Vesipedot

Päätimpä uittaa sitten tänään koiria kun oli jälleen hyvä ilma ja vesikin altaassa on jo lämmintä.

Jerryä vähän ujostutti aluksi tulla veteen, mutta altaassa taas se polski menemään vaikka kuinka kauan. Se niin tykkää uimisesta.

allasimurin johdot kuvassa

Aluksi olin ajatellut, että Jesse ei uisikaan kun sillä on se punkinpistoskin, mutta kun se tuli siihen laidalle niin halukkaasti tuijottamaan, niin pääsihän sekin sitten. Ei se vesi yllä sinne pistokseen asti, joka on ylhäällä korvassa. Jesse läähätti laidalla ja oli viitävaille hyppäämässä. Kun Jesse sitten pääsi veteen asti se hätääntyi kun ei löytänyt paikkaa mistä päästä pois. En sitten uittanutkaan sitä niin, se vain pulahti.

katsokaa miten pienet pelastusliivit!

Jessen käynti vedessä oli niin pikainen, ettei siitä edes kuvaa ehditty ottaa...

Uimisen jälkeen meno oli villiä! Piti kiriä ja haukkua ja juosta täyttä päätä! Jesse nappasi kastelukannunpään ja lähti haukkuen karkuun.

Jerry aivan hiekassa

Eilen löydettiin pihalta iljettävä löytö, tosin Jessestä se oli tosi mielenkiinotinen. :)

Etana-Elli

Missä Tipi? Jos joku muistaa vielä kertomastani linnunpoikasesta. Tipi katosi sama päivänä kun sen löysimmekin. Toisaalta hyvä ettei tarvinnut jäädä miettimään, että mitä sille tekee kun oltiin lähdössä Reetalle, toisaalta huono, ei tiedetä kuoliko se vai selviytyikö. ??? No ei se kyllä minua niin huoletakkaan... niitä linnunpoikasiahan kun löytyy harvasepäivä.

Olemme keskustelleet siitä sydänviasta Jessen kasvattajan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että ääni kuuluminen johtui jotenkin siitä punkin puremasta. Itselläni ei ole mitään mielipidettä, en osaa sanoa mitään. Seurailemme vain ja katsotaan kuuluuko ääntä ensikerralla. Ei kuitenkaan kannata tuudittautua siihen helpotukseen, jota nyt tunnen. Ikinä ei voi olla varma!

Kesä tuo tullessaan...

...punkkeja ja sellainen ihastus Jesseltä löytyi tänään! Punkki irtosi itsestään, mutta se jätti Jessen korvaan ison patin. Lähdimmepä sitten taas eläinlääkäriin. Osittain Jessen "punkkiatapaturman" takia, osittain Jerryn rokotusten takia. Molemmat poikaset tutkittiin ja tässä tulokset:

Jesseltä löytyi punkki tänään. Iho reagoi ja koira väsynyt ja ruoka maistuu huonosti.

Yleistutkimuksessa ei selvää kuumetta, lämpö 39.1. Mitattava huomenna uudestaan pepusta, jos vaisuus tai ruokahaluttomuus jatkuu. Punkin purema korvassa tehnyt n.1cm kokoisen ihoreaktion, joka tummunut ja koholla. Jos iho ei normalisoidu n.viikossa paikallispuhdistuksilla tai ihottuma alkaa kutista tai levitä, aloitetaan antibioottikuuri reseptillä. Soitettava, jos huomenna yleisvointi ei ole normaali.

Sydämmessä kuultiin lievä systolinen sivuääni vasemmalla puolella. Suosittelen sydäntutkimusta esim. Espoon eläinsairaalassa (Anders Eriksson). Halutessanne laitamme lähetteen.

Hammaskiveä oli hieman, suosittelen hammaspuhdistusta 3-6kk sisällä, kuitenkin mieluiten sydäntutkimusten jälkeen anestesiariskin selvittämiseksi.

Jesse painoi 6.4kg.

kaverukset Jesse ja Jerry

 Jerryn silmä aina välillä rähmii. Muuten vointi ollut normaali.

Terveystarkastuksessa sydän, keuhkot, limakalvot, imusolmukkeet, vatsaontelo, korvat, sekä iho/turkki ok. Silmät värjättiin, vasemmassa silmässä kornealla 2 hyvin pinnallista, heikosti värjäytyvää haavaumaa. Aloitetaan taas Fucithalmic 2 kertaa päivässä 10 päivän ajan. Kontrollointi suositeltavaa n.10 päivän kuluttua. Varalle uusi resepti. Napatyrä tulee tuskin aiheuttamaan ongelmia, seurataan edelleen kasvua. Tällä hetkelle ohut juoste.

Koiranne on tänään tehosterokotettu nelosrokotteella tarttuvaa maksatulehdusta, parvovirusripulia, penikkatautia ja kennelyskää vastaan. Lisäksi se sai samalla raivotautirokotteen. Rokotteiden suoja saavutetaan 2 viikon kuluttua. Seuraavat rokotukset annetaan 12-16 kuukauden ikäisenä, klinikkamme lähettää rokotuskutsun.

Rokotteista aiheutuu harvoin haittavaikutuksia, mutta ne ovat mahdollisia. Haittavaikutukset ovat tyypiltään yliherkkyysreaktioita. Tavanomaisin lievä haittavaikutus on nk. urtikaria eli nokkosrokkotyyppinen reaktio, joka ilmenee yleensä ½-1 tuntia rokotuksen jälkeen. Urtikariassa potilaan huulet ja silmäluomet turpoavat, ihoon voi nousta paukaumia ja naamassa voi esiintyä kutinaa. Urtikaria on yleensä melko vaaraton ja ohimenevä reaktio, mutta jos edellä kuvatun kaltaisia oireita havaitaan, tulee ottaa yhteys eläinlääkäriin. Muita lieviä haittavaikutuksia ovat rokotuskohdan kutina, lievä väsyneisyys, lämmön nousu, lievä ripuli tai pahoinvointi. Oireet saattavat kestää vuorokauden verran. Vakavampi haittavaikutus on voimakas, välitön yliherkkyysreaktio eli anafylaksia, joka ilmenee 10-15 minuutin kuluessa rokotteen antamisesta eläimen yleistilan voimakkaana häiriintymisenä.

Jerry painoi 4.2kg.

(Leena Lindström ELL 2160)

Saimme mukaan myös ohjeet koiran käärmeenpureman hoitoon.

halituokio

Empä tiedä mitä tähän nyt sanoisi! Tuo sydän nyt huolestuttaa tietenkin tosi paljon. Alan olla jo melko turta noille eläinlääkäri käynneille. Ensin se Jerryn sydämmen sivuääni ja ei enää mitään ja nyt Jessellä, pitäisikö jo ruveta miettimään parhaan kaverin menettämistä. Uskon toki eläinlääkäriä ja kyllä siellä se sivuääni on, mutta alkaa olla jo aika epätoivoisen hankalaa miettiä näitä asioita, kun ei tiedä onko ne ajankohtaisia tai edes pysyviä. Jerryllä se meni ohi, mutta se taisikin olla vain se puppy murmur. Edellisellä koirallamme Jennalla kylläkin todettiin sivuääni jo puolitoista vuotiaana ja sitten sitä ei yhtäkkiä kuulunutkaan enää moneen vuoteen. En tiedä pitäisikö jo miettiä pahinta, vai pitäisikö se jättää jonnekkin aivojen syvimpään nurkkaan ja kaivaa esiin vasta kun on tarpeen. Jälkimmäinen kuullostaa kieltämättä kyllä paljon paremmalta.

Kun katson Jesseä näen edelleen pirteä, nuoren ja ennenkaikkea terveen koiran. Siksi siis sen menettämistä on hankala pystyä ajattelemaan, vaikka tuskin sen kunnon huonontuminenkaan vaikuttaisi sen ajattelemisen vaikeuteen. Olen kuitenkin iloinen siitä, että Jesse ei ole tietoinen siitä missä mennään, sillä ei ole kipuja ja se on edelleen oma itsensä.

Jesse ei tietenkään saanut vielä minkäänlaisia kipulääkkeitä, ja voipi olla, että se porskuttaa eteenpäin vielä monta vuotta. Ainakin niin toivon. Se on ainakin melko selvää, että Jesse saattaa lentää taivaaseen ennenaikojaan, vaikka edellinen sydämmenvajaatoimintaa sairastanut koiramme kuoli vasta 11-vuotiaana. Vaikka kylläkin Jennan viimeiset elinvuodet olivat lähes pelkkää tuskaa. Liekö turhaa ajatella tätä jo nyt, voi olla, eihän se yllättäin tapahdu. Elämme siis tässä ja nyt ja siirrymme hieman iloisempiin aiheisiin, palaamme tähän kun se aika sitten koittaa.

Mitenkäs se Jerry veteli siellä eläinlääkärissä? No se höpsöhän meni aivan paniikkiin yhdestä rokotuksesta. Rokotus kirveli ja Jerry huusi kurkkusuorana ja juoksi kenenkäs muunkaan luokse kuin Jessen. Isonvelin kainaloonhan se kipitti turvaan ja kiljui siellä. Jesseä ei näyttänyt paljon huolestuttavan pikkuveljen tuska. :) Se katseli sitä sellainen huoh-ilme naamallaan. Vähän jopa yritti karkuun huutajaa, mutta Jerry juoksi heti takaisin, aivan kylkeen kiinni. Kun sitten oli Jessen vuoro nousta pöydälle, laittoi Jerry tassun isoveikan päällä, "älä vie mun turvaa!"

Näihin sekaviin tunnelmiin jäämme...

Tokoa part. 5

Viimeinen tokokerta takana ja syksyllä sitten luultavasti jatkuu. Tänään Jesse oli aivan yhtä tunnollinen kuin edellisilläkin kerroilla. Ellei jopa vähän parempi, intoa riitti koko tunnille!

Aluksi tehtiin taas luoksepäästöt ja paikalla makuut. Luoksepäästö edelleen hyvä, Jessellä kontakti minussa. Paikalla makuussa nousee edelleen istumaan. Sain sitä kyllä karsittua jo vähän pois ja se pysyi makuulla kunhan liikkeen teki hitaasti. Välimatka paikassa pitää olla vielä lyhyt, kotona se kylläkin voisi olla vaikka kilometrin pituinen.

Tänään aloitettiin myös parin uuden asian opettelua ja noutaminen oli yksi niistä. Noutamistahan ollaan kokeiltu jo pari kertaa kotonakin, mutta se ei oikein ole Jessen juttu. Kapulat ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta sitä. Aloitettiinkin harjoittelu muovisella noutokapulalla. Homma on niin pitkäveteistä, että ajattelin että siitä ei tulisi mitään. Toisin kuitenkin kävi, Jesse kosketti hienosti aina kapulaan ja sai namun. Kauvan noutamisen harjoitteluun on uhrattava aikaa, mutta eiköhän me johonkin suuntaan kehitytä. En kyllä pysty kuvittelemaan Jesseä tuomassa minulle yhtään mitää missään, mutta on Jesse minut ennenkin hämmästyttänyt.

Toinen uusi asia oli kierräkäsky. Senhän Jesse jo osasi ennestään kun käytämme sitä lenkillä. Se siis sujui helposti.

Niin on nyt kaikki kerrat suoritettu ja päästiin viimein ansaitulle lomalle. Hommat kyllä jatkuu kesän ajan ja toivottavasti jotain ollaan opittukkin sitten syksyyn mennessä. :)

Kultainennoutaja

Mun kulta osaa noutaa! Jerry on aivan uskomaton tapaus, se on vasta 3 kuukautta ja osaa jo noutaa. Heittelin sille tennispalloa ja se toi sen takaisin, lisäsin vain käskyn ja tadaa! Jerryn pitää olla riehumistuulella ja kiinnostunut pallosta, että se hakee sen. Rupesin antamaan Jerrylle aina palkkaa noutamisen jälkeen, mutta sitten innostus palloon lopahti ja siirtyi namupaloihin.

Se osaa siis noutamisen käytännössä, mutta tarvitaan vielä pientä hienosäätöä. Rupesin siis kouluttamaan kultaista pentuani!

Jerry on aivan uskomattoman nopea oppija, tai sitten vain vertaan sitä Jesseen. Jesse on huomattavasti tyhmempi, sillä menee kauemmin aikaa tajuta haluamani asia. Silti en kyllästy Jessen koulutukseen, se on niin hupaisaa ehkä pikemminkin surkuhupaisaa. :) Tyyppi yrittää mielistellä kamalasti samalla kun tekee todella vaativaa aivotyötä päänsä sisällä. "Mitä tuo tarkoittaa?" ja kierii ja antaa tassua samalla "eikö mikään näistä kelpaa, katso osaan tälläistäkin!" Haha! Jesse on vaan niin symppis ja niin erilainen kuin Jerry!

Jerry oppi heti uuden asian idean! Se saa namun kun koskettaa palloa, helppoa! Jessellä tuon sisäistämiseen olisi mennyt monta päivää... Aloitimme Jerryn kanssa noutamisen vähän niinkuin takaperin. :D Ensin noutaminen ja sitten harjoitellaan pallon koskettaminen.

Hyvinhän tuo sujuu ja varmaan parin päivän päästä ollaan todella pitkällä! Seuraavaksi opetellaan varmaan pallon koskettaminen, niin että minä seison ja sanon vain käskyn ja Jerryn pitää koskettaa palloa. Suostuttelen äidin ostamaan meille sellaisen noutokapulan kun jossain vaiheessa tokossakin harjoitellaan sitä Jessen kanssa. Pienin askelin edetään ja Jerrystä tulee aivan mahtava, olen aina tiennyt sen!

Taidan olla jopa vähän ilkeä kun näin ajattelen, mutta näyttäisi siltä että Jerrystä on tulossa taitavampi kuin Jessestä. Sehän on nähtävissä jo nyt! Jesselle ei ole ikinä mahtunut kaaliin tuo noutamisen (edes alkeiden) idea, kun Jerry kekkaa sen jo pentuna. Uskon että Jerrystä tulee parempi tokokoira kuin Jessestä, vaikka se kuullostaakin todella pahalta. Jerryllä on enemmän motivaatiota sellaiseen pikkutarkkaan hömpötykseen ja tietenkin myös enemmän aivoja. Rakastan Jessen kanssa treenaamista, mutta välillä aivan pistää vihaksi kun ei se millään tahdo oppia. Oppiminen on toki vain yksi pieni juttu muiden lomassa, tärkein taitaa kuitenkin olla se motivaatio. Vaikka Jesse näyttääkin arjessa paljon rauhallisemmalta kuin Jerry, sama ei päde harrastusrintamalla. Jesse tarvitsee "äksöniä"! 

Minusta tuntuu että agility on emennän Jessen heiniä. Radalla se saa viipottaa minkä jaloistaan pääsee ja ainoana paasaamisena on ohjaaminen. Tietenkin jokainen este täytyy opetella erikseen, eikä se ole niin yksinkertaista miltä näyttää, mutta Jesse pitää siitä silti enemmän. Toko on liian totista Jesselle, vaikka se kyllä siitäkin pitää. Jesse rakastaa kaikkea yhdessä touhuamista, mutta tunti pelkkää tokoa alkaa jo kuullostaa liian työläältä. Lopputunnin asiat menevät kuin kuuroille korville. No minkäs teet! :D

Olen ruvennut nyt tosissani miettimään meidän koiraharrastuksi ja kieputellut niitä mieleni pikkulokerikoissa. Olen päätynyt tällaiseen vaihtoehtoon. Tänään on minun ja Jessen viimeinen tokokerta tänä keväänä ja ajattelin että jatkamme vielä keväällä. En tiedä pääsemmekö suoraan kurssille, jossa harjoitellaan avoimen luokan liikkeitä, vai pitääkö meidän käydä kisoissa. Joka tapauksessa jatkamme jossain ryhmässä ja jos motivaatio on edelleen kateissa lopetamme tokon. Niin karulta kuin se kuullostaakin! Minullakaan ei riitä intoa harrastaa koiran kanssa jota ei kerta kaikkiaan kiinnosta tippaakaan. Jos taas Jesse saa jonkin yllättävän kiinnostuksenpuuskan (mitä kyllä epäilen vahvasti) jatkamme tokoa.

Joka tapauksessa aloitamme varmaan syksyllä Jerryn kanssa tokon. En ole varma miten siellä kursseilla käy, mutta uskon että Jerry pitää harrastuksesta. Sen se on ainakin nyt kotona osoittanut! Jos Jesse jatkaa tokoa en ole varma voinko aloittaa enää kolmatta harrastusta koirien kanssa, mutta agility kuullostaisi vaan niin passelilta! Jos taas Jesse lopettaa tokon olen aika varma että aloitamme sen agin. :)

Kotona kun meillä kuitenkin on omatekoisia esteitä niin voisimme harjoitella myös Jerryn kanssa. Uskon että Jerrykin rakastuu agilityyn kun sellainen energiapommi kuitenkin on! Tokoa taas voisimme jatkaa Jessen kanssa ainakin jos ei siellä kursseilla niin kotona. Samat asiat mitä Jerryn kanssa opittaisiin siirtäisin Jesseen vain hieman hitaammalla tempolla. :D

Aika hyvältä kuullostaa meidän harrastussuunnitelmat, ainakin omasta mielestäni. Ja ehkä aloitetaan se agility Jerrynkin kanssa kurssilla jossain vaiheessa. Tai sitten keksin jotain vielä omaperäisempää kuten vepen (jos sitä edes voi olla pikkukoiran kanssa), rally-tokon tai jäljestämisen. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan harrastusrintamalla! Nyt vain vietetään rentoa kesälomaa ja mietitään koulutusjuttuja myöhemmin. :D

Pois tieltä risut ja männynkävyt meidän perhe on maalla!

Olemme juuri palanneet kolmen päivän maalaislomalta! Touhuttu ollaan yhtäsun toista ja aionkin kertoa aivan päivä kerrallaan, joten teksti on pitkä! :D

Perjantai:

Saavuimme Ylämaalle! Jerry tapasi ensimmäistä kertaa Ripsa-mummonsa ja vaikka Jerry olisi kuinka tahtonut leikkiä muorin kanssa, niin ei onnistunut. Ripsa taisi miettiä, että taas yksi pentu ja edellistäkin pahempi! :D Ripsan äristessä Jerry vain nosti pehvan ylös ja murisi takaisin. Se luuli että se oli kutsu leikkiin. :)

Jerry ja Ripsa-mummi.

Perjantaina emme kerinneet tehdä paljonkaan, mutta kävimme ainakin koirien kanssa lenkillä. Kävelimme pienelle lammelle missä koirat saivat uida. Jerrystä paljastukin oikea vesipeto! Ripsa ei tahtonut kastella turkkiaan laikaa, kun se oli niin paksu ja kuivumiseen olisi mennyt kauan. Jesseä kiinnosti vettä enemmän lähinnä perhoset sun muut lentävät öttiäiset, mitä lammella piisasi. :) Silti se kastui juostessaan rannassa, mutta kuuma ei kaikonnut. Jerry ui sen sijaan kummankin kahden puolesta. Se ui keskelle lampea ilman minkään laista painostusta tai keppiä. 

Vaikka kyllä se keppiäkin haki. Kylmä oli kyllä pikkuisella kun takaisin päin tultiin ja niin rapaisia!

 Perjantaina ei sitten muuta kerittykkään tekemään ja luin loppu illan kirjaa.

Lauantai:

Lauantaina heräsin 04.30 ja lähdin ulos kuvaamaan koiria. Väsytti kamalasti, mutta uni ei tullut, luin välissä kirjaa ja lopulta nukahdin. Heräsin uudestaan yhdeksältä. Olimme koko aamupäivän Reetalla ja kävimme taas uittamassa koiria.

Jerry ui taas todella paljon ja haki hienosti keppiä. Muut lähtivät jossain vaiheessa kaupungille ostoksille, mutta minä ja Sofiina jäätiin maalle. Pelattiin korttia ja oltiin pihalla koirien kanssa. Kuudelta meidät vietiin ystävälleni Petralle, joka asuu kanssa niillä kulmilla. Koirat jäivät Reeta-mummin taloon muun porukan kanssa. Frenda on mummini poni, mutta asustaa tällä hetkellä Petralla Reetan polven kunnon takia. Reeta-mummi on käynyt vähän aikaa sitten polvileikkauksessa, eikä voi ottaa Frendaa koko kesänä itselleen. Se siis asustaa Petralla yhdessä Petran oman ponin Allin kanssa. 

Shetlanninponi Frenda

Allista olisi ollut monta ihanaa niittykuvaa ja pari hyvää kuvaa minusta ja Allista esteellä, mutta en tiedä minne ne on kadonnut. Samoin pari hyvää Frendan kuvaa on poissa. Höh! Rasittavaa kun nyt on näyttää vain tälläistä ala-arvoista matskua, mutta muuta ei ole. Ensi kerralla sitten taas uusia kuvia!

Welsh-poni Alli ja Petra

Siivosimme aluksi hevoten karsinat, sitten harjasimme ne ja lähdimme ratsastamaan. Menille maastolenkille metsään hypimme esteitä ja kiitolaukkasimme. Frendalla ei ole satulaa ja tietenkin se haluaa pysyä Allin tahdissa niin se menee aivan täysiä ja siellä pitäisi sitten pysyä! Frendan jälkeen menin Allilla (jolla on satula) ;) ja pehva oli niin kipeä, että aivan kärsimystä oli. Haha! Kyllä sillä vielä pari estettä hyppäsi, mutta...

Petralla (tai oikeastaan hänen äidillään) on myös koira. Jekku tiibetispanieli, joka on myös vieraillut kuvina blogissa. Valitettavasti Jekkusestakaan ei ole kuvaa kun sekin poistui. :( Jekku ja Jesse ovat hyviä kavereita, mutta eivät nähneet toisiaan tällä (lyhyellä) reissulla. Petralla oli hoidossa myös papillon Hessu, josta ei myöskään (kappas kappas) ole kuvaa. 

Menimme illalla vielä uittamaan poneja jokeen. Minä olin Frendan selässä ja tietenkin sen hölmön mummon piti hikipäissään kastautua kokonaan. Se meni makaamaan jokeen ja kuinka ollakkaan minäkin kastuin vyötäisiin asti. :) Meitä tultiin hakemaan kymmeneltä illalla ja matka takaisin taittui odotettua epämukavammin märissä vaatteissa. :)

Sunnuntai:

Heräsin tosi myöhään yhdeltätoista. Luin vain kirjaa ja oleilin. Kahdelta Petra ratsasti Reetalle Alli-ponillaan. He olivat matkalla ratsastusleirille ja kävivät matkalla poikkeamassa Reetalla. Kävimme Petrankin kanssa uittamassa koiria. 

 

Petran lähdettyä rupesimme itsekkin pakkailemaan tavaroita ja lähdimme puoli kuudelta kotiin. Nyt ollaan täällä ja koirat ovat aivan puhki! Enempää lomasuunnitelmia ei ole vielä tiedossa, mutta suunnitteilla on. Nyt vain kaikille aurinkoiset kesän jatkot!

Lisää kuvia albumissamme täällä.

Voihan Peppi!

Ai että olivat meidän karvakorvat saaneet ihanan serkun! Kävin tänään sitä katsomassa (ilman koiria siis vielä) ja oli kyllä suloinen pakkaus. Ja niin pieni! Jerryäkin puolet pienempi ja Jerrykin oli vielä kuukausi sitten sen kokoinen. Kotona Jerry tuntui niin isolta ja painavalta! Voi, kun ne kasvaa niin nopeasti!

Menimme Veera-serkulleni noin kahden paikkeilla ja olimme iltaan asti. Puolikymmeneltä kyyti kotiin saapui ja sitä ennen oltiin ehditty tehdä vaikkasun mitä!

Ensiksi tietysti vain ihailimme suloista Peppiä, mutta sitten kun hauva vauva nukahti rupesimme (kai) valmistamaan ruokaa. Ruokaa syötiinkin joka jutun välissä, hyvät sapuskat oli teillä Veera! ;D Kävimme välissä ulkona, vain olimme ja pelasimme korttia ja kävimme myös lenkittämässä Peppiä. Loppuillasta autoin Veeraa vielä tekemään Pepille blogin. Sen löydätkin osoitteesta http://peppipuudelinpuolikas.blogspot.com/.
Kiva kun Veera aloittaa sen blogin jo näin aikaisin niin voi sitten jälkein päin lukea ns. Pepin koko elämänkerran. :)

Veera kyllä väitti Peppiä rauhalliseksi kaveriksi, mutta siltä se ei aluksi kyllä näyttänyt! :D Se hyppi ja pomppi edestakaisin ja juoksi pallon perään ja juoksi varpaan perään ja juoksi käden perään, juoksi siis kaiken perään ja murisi ja haukkui ja leikki. :) Mutta sellaisiahan ne pennut on ja kun miettii niin onhan Peppi paljon rauhallisempi kuin meidän Jerry. Kotona jopa vähän suututti kun ei se meidän pentu totellut, vain hyppi näppäimistöllä (siis nyt kun kirjoitan) ja piti saada se kana ja piti saada se toinen lelu ja piti purra kokoajan. Haha! :D Niillä on erilaiset luonteet, Peppi olikin kyllä koko loppupäivän tosi nätisti. Hihnassakin osasi kulkea jo niin hyvin ja hädällä käytiin jo hienosti paperilla. :)

Oli kyllä hurmaava pentu, eloisa ja reipas! Toivottavasti nähdään taas pian ja vaikka kuinka toivoisinkin toisin on Peppi varmasti ensikerralla jo tosi iso. Ensi kerralla onkin sitten varmaan meidänkin murret mukana "bileissä"!

Lisää kuvia suloisesta Pepistä on kuvagalleriassamme täällä.

Sunnuntaina kotiudumme mummolastani ja sitä ennen ei tule tekstiä luulisin. Sen jälkeen kylläkin luvassa varmaan maailman suurin postaus! :)

Ruohonjuuri tasolla

Lähdin tänään koirien kanssa sen voikukkaniityn viereiselle niitylle, missä olimme olleet Ricon kanssa. Voikukkaniitty ei oikein enää iskenyt sillä se oli täynnä "puhalluskukiksi" muuttuneita voikukkia. Kuvista olisi tullut rumia, jos tausta olisi ollut harmaa ja lisäksi kun kaksi koiraa + minä olisimme hyppineet siellä olisi koko alue ollut niiden inhottavien haituvien peitossa. Siksi siis se viereinen niitty, missä ei ollut kuin pari voikukkaa.

Kävellessämme kohti niittyä heinikosta rupesi kuulumaan rapinaa. Säikähdin jo että siellä olisi ollut käärme, mutta ei arvatkaa kuka sieltä tuli moikkaamaan...?

Tassu! Tytsyllä oli kylläkin niin kiire ettei pahemmin kerinnyt moikkaamaan! :D

Niitty oli niin täynnä pitkää heinää, että kun minä siellä istuin niin hyvä kun päälakea edes näki! Koirat rakastivat hyppiä pitkässä heinässä ja tietysti myös syödä sitä. Jesse olisi aluksi halunnut lähteä katselemaan vähän muualle, joten jouduin pitämään sitä hihnassa, mutta lopulta sillä oli jo niin kuuma, että se tyytyi vain makailemaan. :)

Jerry viipotti riemuissaan ja huomatkaa miten hyvin poika tottelee luokse kutsua. Pelkkä naks vaan ja se on luona!

Juuri kun olimme lähdössä paikalle ilmestyi vähän isompi koira. Näytti vähän aussielta, mutta en ole varma. Heppu ei kuitenkaa tahtonut olla kuvattavana vaan häipyi heti. Toinen syy pikaiseen lähtöön saattoi kyllä olla myös hyppelevä pikkupentu, joka lähestyi "kivaa tyyppiä" lujaa vauhtia. :) Tämän hääppösempää kuvaa otuksesta en siis saanut. :D

Olisimme kyllä viihtyneet niityllä vähän pidempäänkin, mutta pelkäsin Jessen saavan lämpöhalvauksen, kun oli niin jumalattoman kuuma. :) 

Torstaina lähden katsomaan Jessen ja Jerryn uutta serkkukoiraa Peppiä. Pikkuneidistäkin tulee varmaan "sairaasti" kuvia! Perjantaina lähdetään Reeta-mummille moikkaamaan Ripsaa, Frendaa ja muuta porukkaa. Takaisin tullaan aikaisintaan maanantaina ja varmaan vasta palattuamme tulee postaus, koska seillä maalla ei taida olla nettiyhteyttä ja konekkin taitaa jäädä kotiin. Hejsan!

Loput kuvat löytyvät täältä.

Tokoa part. 4

Toiseksiviimeinen kerta suoritettu! Jesse on nyt sisäistänyt tokokurssin pääaiheen eli tokon. Heti kentälle päästyämme Jesse tiesi mistä oli kyse ja tuijotti häntä heiluen minuun. "Jess tää on taas tää paikka, jossa saan temppuilla ja nakkeja satelee!" Koirat ovat tulleet tutuiksi = eivät ole enää mielenkiinotisia. :) Ja aika priimaa oli tämäkin kerta!

Ensimmäisenä tehtiin taas luoksepäästöjä rivissä. Se meni todella hyvin, Jesse tapitti minua, eikä ohjaaja häirinnyt. :)

Maahan ja paikka sujui suht hyvin, paitsi että Jesse ennakoi maasta istumaan. Yritän sitä nyt sitten karsia. Muuten paikka sujui ihan hyvin lukuunottamatta sitä, että Jesse katseli vain pikkulintuja. :D 

Sitten ohjaaja katsoi jokaiselta erikseen perusistunnan ja seurauksen. Perusistunta menee jo todella hyvin käden kanssa, pitäisi varmaan pian alkaa kitkeä sitä kättä pois. Seurausta aloitettiin harjoittelemaan vasta viime kerralla, joten se ei ollut vielä niin hyvin muistissa. Jesse kyllä tuli vieressä, mutta jos käsi oli ylhäällä, Jesse tuli liian takana, ja jos käsi oli alhaalla Jesse hyppi. :/ Saatiin seuraamiseen kyllä pari vinkkiä ja toivotaan, että niiden avulla seuraaminenkin olisi luonnollisempaa.

Välissä oli itsenäistä toimintaa, kun seuraamiseen meni kaikkien kanssa aika paljon aikaa.

Lopuksi tehtiin taas hyppyä, mikä sujui tällä kertaa todella hyvin, Jesse oli kuin erikoira! Viimeksi Jesseä ei ollut kiinnostanut hypätä estettä vaikka minä menin edellä ja nyt se hyppäsi itse jo pelkästä käskystä. :D Jess, hyvä Jessse!

Kokonaisuutena olen todella tyytyväinen ja saatiin paljon positiivista palautetta niin ohjaajalta, kuin ryhmän muiltakin valjakoilta. Erittäin iloinen olin siitä tunnin alusta, kun Jesse heti hoksasi mistä oli kyse ja tapitti. :)

Jesse on vaan niin ihana! <3

Erottamattomat!

Jesse ja Jerry ovat nykyään parhaita kaveruksia! Jos Jesse ei ole kotona Jerry vain makaa silmät auki ja vaihtelee asentoa. Ikävöi selvästi Jesseä, eikä siksi halua tehdä muuta kuin maata. Jos Jerry ei ole kotona Jesse saa hetken huokaista ja levähtää, mutta ihmettelee mihin pikkuveikka on hävinnyt ja riemastuu suunnattomasti kun pippurinen palaa.

Kaveruksien touhuja on hauska seurata! Jerry on aina siellä missä iso J:kin ja hyppeleekin tavanomaisesti isoveikan päällä. Jesse ei enää hermostu Jerrylle vaan lähinnä anelee. Välillä kuullostaa siltä kuin ne puhuisivat keskenään. Sinne minne Jesse menee makoilemaan, menee myös Jerrykin. Kaverukset nukkuvat kylki kyljessä tai päällekäin. Boksitkin jaetaan ilman mitään valitusta.

Jesse kuuluu Jerryn elämään. Jerry ei ole asunut meillä päivääkään ilman Jesseä ja masentuisi varmaan tyystin, jos Jesse lähtisi. Jessekin on jo niin rakastunut pirteään pikkuveikkaansa, enkä minäkään osaisi enää kuvitella meillä vain yhtä koiraa.

Hännät huiskuttaa ja kaikilla on niin hauskaa! Meidän pojista on tullut erottamattomat!