He´s growing up

Jerry huhtikuussa

Jerry kesäkuussa

Jerry on kasvanut huimasti viimeisen kahden kuukauden aikana! Kuono on pidempi ja kapeampi, korvat ovat jo tosi pitkät, yli pään, Jerry on korkeampi ja muutenkin suhteessa isompi. Kasvon piirteet ovat voimakkaammat ja selvät omat piirteet ovat nyt päässeet esille. Kuinka paljon on tapahtunut huomaamattani vain kahdessa kuukaudessa! :)

Myös Jesse on kasvanut jossain suhteissa. ;D Katsokaa mikä ero on tapahtunut helmikuun ja kesäkuun välillä. O_o Korvakarvat ovat kasvaneet aivan jumalattomasti, mikä nyt vain on positiivinen asia. Ja ahkerasti nyt onkin harjattu! Tuo vasemman puoleinen kuva olisi aivan älyttömän suloinen jos nuo korvat vain olisivat vähän inhimillisemmän näköiset. :) Silloin ne kyllä tuntuivat ihan normaaleilta, mutta nyt näin jälkikäteen kun katsoo niin siis aivan kamalan näköisethän nuo ovat. Ei niitä enää ikinä leikata, se on varma (ainakin minun osaltani)!

Jesse helmikuussa

Jesse kesäkuussa

Sitten pari sanaa eilisen ja tämän päivän harrastuksista. Eilen vähän agiloitiin, sillä sää oli pilvisempi kuin edellisinä päivinä. Taidot olivat kyllä niin ruosteessa ja Jessekin oli aivan pihalla, eikä sitä juurikaan kiinnostanut. Yleensä Jesse rakastaa agilityä. O_o No, lopulta kuitenkin päästiin vauhtiin ja tehtiin kokonaista rataakin. Ei se aivan niin huippua ollut kuin ennen, mutta eipähän into kuitenkaan niin alhaalla ollut, että Jesse olisi karannut. Täytyy nyt taas ilmojen viiletessä aloittaa säännöllinen harjoittelu. Meidän radalla oli kuusi estettä, pituushyppyeste, A-este, pöytä ja kaksi rengasta. Jerrykin kokeilu vielä lopuksi paria estettä. :)

Tokot olivat eilen taas aivan huipussaan, niinkuin edellisilläkin kerroilla. Tänään ei mennyt aivan niin sujuvasti, sillä käyttämämme kenttä oli varattu ja jouduimme harkkaamaan tien vieressä. Alkuleikkiin piti houkutella kauemmin, sillä Jesseä ei kiinnostanut yhtään. Lopulta päästiin kuitenkin aika hyvin vauhtiin, mutta tarkkaavaisuus ei silti yltänyt aivan samalle tasolle kuin ennen. Teimme tänään vähän lyhyemmät treenit, mutta olen silti tyytyväinen Jesseen, on se hyvä tokokoira. <3 Huomenna jätetään perusasento pois ja otetaan tilalle jäävät. Perusasento onkin jo aika hyvä, tietenkin vielä parantamisen varaa on roimasti, eikä Jesse osaa tulla viereen vielä pelkästä käskystä, se tarvitsee vielä hieman ohjaavaa kättä. Viereentuloa siis vielä harkataan, mutta jätetään se hetkeksi taka-alalle. Jäävät sujuvat meillä odotettua paremmin (tai sujuivat ainakin silloin kun niitä treenattiin) Istu j seiso käskyt sujuvat mutkitta pienellä käsimerkillä, mutta maahankäskyyn tarvitaan vielä minun kumartumista ja näyttämistä. Eiköhän niistäkin vielä hienoja liikkeitä saada, toivotaan näin. :)

Pohjalla vai pilvissä

 

Jessellä heittelee nuo mielialat kyllä niin laidasta laitaan, että minä en pysy enää kärryillä. Eiliset tokotreenit olivat ihan parhaat. Tänään sitten päivällä taas tokoilimme, mutta aiheena oli tällä kertaa seuraaminen ja perusasento. Jesseä ei kiinnostanut yhtään ja se oli aivan pihalla. Katseli lintuja taivaalla. :/ Jätin treenin suht onnistuneeseen liikkeeseen ja päätin yrittää uudestaan illalla. Tulinkin juuri äsken tokoilemasta ja nyt Jesse oli kyllä taas aivan super! Onko kyse vain Jessen mielentilasta, joko sitä huvittaa tai ei, se on tuurista kiinni. Vai riippuuko toko olosuhteista ja puitteista? 

Olen aina pitänyt itsestään selvyytenä, että Jesse nyt on vähän tuollainen ailahtelevainen treenikamu, mutta onko kyse sittenkin ihan jostain muusta. Olen vain yrittänyt sivuttaa sen asian, että Jessestä ei ikinä tule tokokoiraa ja jatkanut treenaamista, koska se on itsestäni hauskaa, myös joskus Jessestä. Ehkä kyse ei olekaan Jessestä.

Olen tehnyt 2 edelliset, sekä tämän illan tokotreenit nurmikentällä, aivan lähellä kotiamme ja ilma on ollut sopivan lämmin. Olen käyttänyt palkkana raksuja ja välissä leikittänyt tokohihnalla. Alkuleikki on ollut aina hippa. Jesse on ollut niin kiltisti vapaana ja nauttinut yhdessä tekemisestä. Tänään päivällä treenit oli kotipihalla auringon paahteessa. Palkkana oli samat raksut, mutta välileikit tehtiin narupallolla. Voivatko nämä seikat vaikuttaa niin voimakkaasti Jessen käytökseen? Jos näin on alan totuttaa Jesseä myös erilaisiin olosuhteisiin ja hankalampiin tilanteisiin. Seuraillaan...

Käytiin tänään koirien kanssa koirapuistossa ja saatiin samalla myös mukavaa kaupunki hiipparointi totutusta. Olen erittäin tyytyväinen kohtaloomme tässä puistoasiassa! Ensimmäinen koirapuisto käyntimme Jerryn kanssa tapahtui suuressa aitauksessa, jossa oli paljon vieraita hajuja, mutta ei yhtään vieraita koiria. Tämän päiväisellä käynnillä puistosta löytyikin jo kaveri. Mitään radikaalia muutosta edelliseen kertaan ei kuitenkaan ollut tapahtunut, sillä puistossa oli vain yksi vieras koira ja sekin kovin pieni ja vähän eleinen. Tämä on käynyt siis niin helposti ilman mitään naksutteluita ja hyssyttelyitä. Jerry ei pelännyt yhtään. Jos ensikerralla aitaus on täynnä koiria, ei sekään Jerryä luultavasti aivan lukkoon saa, sillä tietäähän pikku J jo paikan ja että sieltä saattaa löytyä vieraita koiriakin. :)

Aitauksessa oli siis meidän lisäksi pieni harmaa villakoira narttu. Jerry ei paljon tytsyä kiinnostanut, joten pikkuruinen sai rauhassa katsella vähän kauempaa isompien touhuja, eikä itse joutunut kaaokeen mukaan. Ei siellä oikeasti mitään kaaosta syntynyt. Harmaa kaveri säpisi pariin kertaan niin selvästi suorat sanat, että Jessekin tyytyi lopulta vain aitauksen haisteluun. 

Kuljeskelimme myös kaupungilla ja rautatieaseman vieressä. Ostimme kirsikoita, joista Jerry anasti pari kipaletta. Jesseä ei olisi moinen moska voinut vähempää kiinnostaa. Hyvä reissu oli ja paljon sosiaalistamista taas Jerrylle. 

Koirapuistokuvat löytyvät taas perinteiseen tapaan täältä.

Eipä ole taaskaan mikään tärkeä juttu, mutta niin hauska että pitää kertoa! Jesse ja Jerry todella keskustelevat keskenään ja se jos mikä on hupaisaa katseltavaa.

• Jesse on saanut palkaksi harjauksesta siansaparon (ei se joka kerta sellaista herkkua siitä palkaksi saa). Jesse ei kuitenkaan tahdo syödä kyseistä herkkua ja on jättänyt sen maahan yksinään. Mitä bossi tekee kun Jerry ilkimys menee makaamaan saparon päälle omistavasti. Tulee tiivis tuijotuskisa, joka kestää piiiiitkään... Jesse kuitenkin voittaa ja Jerry lähtee alistuvasti herkun luota. Pikkuruinen ei kuitenkaan luovuta vaan menee anelemaan isoveikkaa, nuolee sen naamaa ja laittaa etutassun niskalle. Jesse tuijottaa kärttyisänä eteenpäin ja aivan yhtäkkiä ärähtää, jolloin Jerry puikkii pakoon. Jesse menee saparon luo ja makaa siinä hetken, kun Jerryä ei kuitenkaan enää kuulu lähtee Jessekin pois ja jättää saparon. Jerry huomaa tilaisuutensa koittaneen, hakee saparon ja hipsii äidin syliin sitä mutustamaan. Tässä kohtaa äiti kuitenkin puuttuu peliin eikä anna saparoa enää kummallekkaan.

Haha! Siis aivan käsittämätöntä miten ne tuollalailla keskustelevat. Ja Jesse tuolleen isottelee ja omii saparoa, vaikka ei itse edes tahdo syödä sitä. Höpsöt. <3

Elämä on lahja

Mitä asioita arvostat elämässäsi?

En sitä voi kieltääkkään! Jesse ja Jerry eivät kyllä pärjää ilman minua ja mikä parasta muu perheeni ei näytä pärjäävän koirien kanssa. 

Viikon loma tai leiri vai miksi sitä nyt kutsutaankaan, on takana. Älyttömän hauskaa aivan älyttömillä vitseillä! Vierailupäivä oli sunnuntaina ja ketkäs muutkaan kuin rakkaat koirani tulivat perheeni kanssa katsastamaan tilanteen. :)

Kaikki rippileirikaverini rakastuivat aivan koiriin ja pojat olivatkin silmäteriä koko vierailun ajan. Pojat olivat aivan hulluja kun näkivät taas minut 3 päivän tauon jälkeen. Ne hyppivät ja ulvoivat ja nuolivat ja minä vain istuin ja itkin. Tilanne rauhoittui kun Jesse löysi toisen cavalier-kaverin ja minä en yllätäen ollutkaan enää niin kiinnostava. Jerryllä taasen oli niin paljon sylittäjiä että muulle ei paljon jäänyt aikaa.

Alkuviikko oli mennyt leppoisasti, mutta vierailun jälkeiset päivät olivat tuskaisia. Oli niin kova ikävä pikkuisia! Kotona nyt kuitenkin ollaan kahdeksan päivän tauon jälkeen. 

Kotiinpaluuseremonia oli ennalta-arvattavissa! Jerry oli aluksi vähän vihainen kun olin ollut niin kauan poissa. Se ulvoi ja itki ja puri, että et enää ikinä jätä mua! Jesse vain kömpi suoraan syliin ja tuijotti niin rakastuneesti. 

Ja mitä koirille on tänne sillä välin kuulunut? Äiti on päivitellyt minulle aina tekstareilla ja paljon on sattunut minun ollessa poissa, ainakin siltä se tuntuu. Jesse nyt on elellyt aivan normaalisti, mutta Jerrylle on sattunut ja tapahtunut ja kasvanutkin se on aivan hirveästi! Korvat menevät jo yli kuonon ja pulskistunutkin on vähän, muutenkin rotevampi. <3 Yhtenä yönä Jerry oli pyydystänyt sammakkoa, joka oli kuulemma ollut aivan valtavan kokoinen. Jerry senkuin rakastuu veteen entistä enemmän! Oli sitten mennyt hyppäämään meidän uima-altaaseen aivan itsenäisesti. Höpsö! <3

Ja jos nyt terveydestä pitää sanoa, niin ei kotiväki paljon kiitosta saa. Jerry haisee kamalalle, Jesse on likainen ja takkuinen. Molemmilla on aivan liian pitkät kynnet ja isorähmäiset silmät. Tänäiltana pääsevät pojat minun hellään käsittelyyni. :) Tärkein asia on kuitenkin, että nyt on minun oma pikkuinen koiraperheeni kasassa ja tänä yönä nukahdetaan omaan sänkyyn kaikki kolme vieretysten.

Linja-autossa

Päätimpä sitten eilen päästellä viimeisen kerran höyryjä koirien kanssa. Huomenna on nimittäin lähtö rippileirille (ei kiva) ja sitten on viikon pitkä tauko niin koirista, kuin blogiteksteistäkin.

Hyppäsimmepä aivan spontaanisti bussin kyytiin  ja hurautimme mahtavat 1,5 kilometriä kahden pysäkin päähän. Pysäkiltä kävelimme sitten takaisin kotiin. Koirat saivat hyvän lenkin ja kokemusta busseista. Jerryn ensimmäinen kerta ja Jessellä pitkän tauon jälkeen. Bussissa oltaisiin niin kovin tahdottu haistella, eikä jännittänyt yhtään. Ehkä Jerryn rento asenne vaikutti myös Jesseen, sillä yleensä se huutaa kurkkusuorana ja stressaa, että mihin ollaan menossa.

Kuvagalleriamme on nyt päivitetty pro-versioon, vaikka ne kuvat eivät kyllä mitään promatskua olekkaan. Toivotaan että pian se järjestelmäkamera saataisiin, jotta kuvien laatu paranisi.

Viikon päästä tavataan...

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Nyt ollaan kotona ja tässä vihdoin vähän kuvia reissulta. Reissusta itsestään voit lukea aiemmassa tekstissä. Eikä kaikki suinkaan ole tässä kuvagalleriassa on kaksi kansiota pullollaan kuvia. :)

tässä ensinnäkin lupaamani kuva ketusta, joka on aika surkeaa laatua ikkunan läpi

 

pihalla kuvailut yllä

Lilolta lainaksi saamamme merimiespaita

tässä niin valloittava serkkukoiramme <3

ja päivän jälkeen aina väsytti :)

  Loput kuvat albumissamme täällä.

Suklaasilmät lomailee

Jaa, ei tietokoneet taskaan ole menneet nettiin. Olen nyt pari päivää kirjoitellut meidän kuulumisia paperille ja nyt ne vihdoin pääsee nettiin asti. Ja pahoittelen jo valmiiksi tätä kuvattomuutta ja pitkää tekstiä, mutta kun on vieras kone ja en osaa laittaa kuvia niin aika karulta näyttää. :/ Uusi kuva teksti varmaankin tulossa kun päästään kotiin. :)

Tiistai ja keskiviikko vietettiin mummolassa. Emme tehneet juuri mitään, kuvailin koiria pihalla ja kävimme kaupungilla. Kuljimme monet liikennevalot ja Jerry vähän pelkäsi. Jesselle olen opettanut, että kaupungilla kävellään vieressä, eikä nuuskita, mutta se ei näyttänyt pätevän nyt. Jesse oli sitä mieltä, että kun on felxi päällä niin saa kulkea niin pitkälle kuin haluaa. :) Jerry oli joka välissä hyppimässä syliin, mutta eiköhän se pian totu tuohon kaupungin hulinaan, kun tarpeeksi usein siellä käydään.

Käytiin Sofiinan kanssa myös kaupassa ja ostettiin koirille kuivattuja kanoja (kun luut oli unohtunut kotiin) ja nimilaatat. Muovilaatat eivät tosin ole kovin laadukkaita. Jessen omasta sade on huuhtonut tekstin ja Jerry on järsinyt oman. :) Kanat olivat hyviä molemmista turreista. :) Tosin Jessellä oli aluksi pieniä ennakkoluuloja, kuten aina. Nopeasti se kuitenkin alas kurkusta humahti ja lisääkin oltaisiin haluttu.

Torstaina lähdettiin mökille mummin, Sofiinan ja koirien kanssa. Ensimmäinen yö mökillä sujui rauhallisesta parisängyssä Sofiinan ja koirien kanssa. Tosin Jerry olisi halunnut nylkyttää kanaa koko yön, mutta siitäkin pakkomielteestä lopulta päästiin.

Aamulla menin tallaamaan pihalle poikien ensimmäiset jäljet. Tosin eivät ne mitkään kunnon verijäljet olleet vaan nakkijäljet. :) Jesse oli ensimmäisenä vuorossa ja sai suorittaa kaksi jälkeä. Jessellähän on luultavasti maailman surkein hajuaisti, joten tämän päiväinen yllätti minut. Jesse nuuskutteli hienosti koko jäljen, eikä kertaakaan kääntynyt kysymään neuvoa minulta. Toinen jälki olikin jo vähän haastavampi, niin maastoltaan, kuin nakkien välimatkankin kannalta. :) Jälki oli tietysti kovin lyhyt, vain pari metriä, mutta aika haastava ensikertalaiselle. Jesse kuitenkin suoritti toisenkin jäljen yhtä nokkelasti kuin ensimmäisenkin ja oli sen jälkeen niin polleaa poikaa. :D Palkkioksi paljon nakkeja ja hyvää mieltä!

Jerry sai suorittaa samanlaisen jäljen kuin Jessen ensimmäinen ja sen helpompaa en enää osannut tehdä. Se olikin kyllä liian haastava silti Jerrylle ja se kysyi kokoajan neuvoa minulta. Näin ollen jouduin näyttämään Jerrylle kaikki nakit, mutta ainakin Jerry oppi käskyn "haju".

Kävimme koirien kanssa myös veneretkellä. Jesse pelkäsi vähän veneessä, mutta Jerry oli viittävaille hyppäämässä. Se roikkui kirjaimellisesti puoliksi ulkona veneesta ja sen etutassut roikkuivat vedessä. Nostin sen hetkeksi veteen ja se sai hetken uida veneen vierellä, minun pitäessä kiinni pelastusliivien kahvasta. :)

Perjantaina muut myös Lilo-koiraserkku tulivat mökille viettämään juhannusta. Jesse taas perinteisesti yritti astua Liloa ja pikkuinen vähän pelkäsi. Lilo kun on vasta puoli vuotias. Asiaa ei helpottanut yhtään, että Jerry vielä hyppi ja yritti haastaa Liloa leikkiin. Loppuillasta Lilo kuitenkin uskalsi jo komentaa poikia ja "leikit" olivat vähän rauhallisempia. Minä olen kyllä nyt sitä mieltä, että ensivuonna ei Jessellä sukukalleuksia nähdä. Olisihan se mukavaa jos Jesseä näyttelyissäkin ruvetaan käyttämään, niin että sitäkin voitaisiin käyttää jalostukseen kun terve ja hyväkuntoinen koira kuitenkin on (jos sillä ei sitä sivuääntä olekkaan???) Mutta aika hankalaa on täysi päiväinen höösääminen kun on narttukoira samassa taloudessa. Joten ainakin jossain vaiheessa saavat pallit luvan lähteä.

Lauantaina lähdimme Lilo-koiran kanssa veneilemään. Jesse ja Jerry uivat veneen vierellä (meillä on todella matala ranta ja olimme lähellä laituria). Jesse ei tahtonut jättää Liloa ja Jerry minua. :)

Jerrystä ja Lilosta on paljastunut hyvät kaverukset! Ne leikkii yhdessä ja molemmilla on hauskaa. Saimme takaisin myös Lilolle lainaamamme koirientoppatakin. Mukana paketissa tuli myös Lilon vanha merimiespaita, joka oli tyllerölle jäänyt pieneksi. Haha, suvussa kaikki kiertää... myös koirilla. :D Vaatteet tulivatkin tarpeeseen. Toppatakkia on hyvä pitää päällä uinnin jälkeen, kun on kylmä ja paitaa muuten vain, ettei hyttyset syö.

Jerry rakastaa mökkielämää! Mökin vieressä on järvi, jossa voi hypätä aina silloin kun siltä tuntuu. Jerry onkin kova hakemaan keppiä. Kerran jopa oikein sukelsi, että sai vajonneen kepin. :D

Kaikinpuolin on hyvin juhannus sujunut. Välillä Jesse on sisällä ja Jerry ja Lilo saavat leikkiä pihalla. Välillä taas Lilo on sisällä ja pojat ulkona. Aina silloin kun valvojia riittää saavat kaikki kolme olla yhdessä. Maanantaina varmaankin kotiudutaan ja silloin on tulossa kuvatulva. Kuvagalleriaankin on tulossa paljon kuvia, odottakaa. :)

Hyviä öyttömiä öitä kaikille!

Kesäterveiset

Hejsan täällä ollaan!

Junamatka sujui yllättävän hyvin! Rautatieasemalla oli Jerrystä vähän jäännää ja itku tuli, Jesse taas oli aivan innoissaan uusista hajuista. Joka pylväs piti merkata, toisin kuin Jerry ei pissannut koko junamatkan aikana, vaikka olimme 20min asemalla sitä pissattamassa. Kun sitten vihdoin päästiin perille ja löytyi nurmikko niin tuli jättipissat. :)

Eläinvaunussa ei ollut muita koiria, vain yksi marsu meidän koirien lisäksi. Jesse oli matkalippujen tarkastuksen aikana boksissa, joten konnari näki vain Jerryn. Pikkukoira oli niin hellyyttävä miehen mielestä ja se rapsutteli ja leperteli sille. "Oi kuka on suloinen pikku sesse?"

 Seuraavalla kerralla kun konnari astui vaunuun hän näki myös Jessen. "Ai tälläinen toinenkin koira! Onko nämä niitä kingcharlesinspanieleita?" "Joo, cavalier kingcharlesinspanieleita," äiti vastasi. Sitten konnari rupesi taas lepertelemään. "Voi, miten suloisia cavalierejä, pikku cavalierejä!" Haha! Oli se hauska tyyppi ja Jessehän rakastui aivan siihen. Se hyppi ja itki ja yritti nuolla koko naaman. :D

Jesse rupesi jo tärisemään ja itkemään kun näki, että konnari oli taas tulossa vaunuumme. Ja taas alkoi sama lepertely  ja Jesse oli aivan innoissaan!

Ja mites muuten matka meni? No kuten kuvista näkyy, niin aika rento meininki oli! Jerry nukkui aivan avoimesti haarat auki selällään ja Jesse juoksi antaumuksella tuoksujen perässä.

Nyt ollaan perillä  ja mummolassa ei toimi netti, joten piti tulla tädille, että pääsi tarinoimaan. :D Eilen illalla etsittiin koirien kanssa ensikertaa ukkoja ja hienosti meni. Jerry ei nyt varsinaisesti vielä etsinyt hajun perusteella vaan äänen. Jesse taas suoritti tehtävän hienosti vaikka ukko oli aika kaukana. (poikien piti siis etsiä jokin ukkeli hajun perusteella esim minut) Lähi aikoina ruvetaan varmaan harjoittelemaan myös jäljestystä.

Vielä ei ole tietoa milloin mennään mökille ja milloin nähdään Lilo, mutta toivotaan että mahdollisimman pian. Ps. löydettiin eilen pihalta siili, jota Jerry pelkäsi ja Jesse haukkui. Kotona nähtiin kettu ja iso sellainen. Pitää olla tarkkana eikä koiria saa päästää yksin pihalle sillä se kettu voisi syödä ne! Iik! Todistusaineistoa ketusta tulossa...