Sun, butterflys and flowers

...and water and dogs and horses and happy minds! Sitä oli meidän loma Ylämaalla mummolassa. :) Kerrottavaa riittää paljon, kuten myös kuvia. Täällä on paljon kuvia ja videoita on tulossa uuteen videogalleriaan, siitä lisää myöhemmin.

Tiistaina lähdimme junitse maalle Sofiinan, Reeta-mummin ja koirien kanssa. Ripsa-koira ja Frenda-poni olivat vielä hoidossa Petralla. Päivä meni ohi vain tekemättä juuri mitään, emme tehneet edes tokoja. Koko viikon tokot menivät aikalailla hyvin. Nouto sujuu hyvin, mutta olemme vielä aika alkeellisella tasolla, pitää pian nostaa panoksia. Jesse osaa vasta koskettaa kapulaa (jota meillä ei edes ole, harkkaamme luulla). Luoksepäästävyys on todella hyvä. Jesse katsoo vain minua. Luoksetulossa Jesse ennakoi ja paikassakin saattaa välillä tulla luokse, mutta kun tekee tarpeeksi tarkasti niin hyvin menee.

Keskiviikkona kävimme mustikassa koirien kanssa, mutta muuten olimme vain pihalla. Heittelimme koirille rinkuloita, joita ne noutivat innoissaan. Kylvetimme koiria ulkona myös ammeessa ja Jerry paljasti todellisen sukeltajansa ja kastoi koko pään. Hullu koira! :D Jesse rakastui perhosiin ja jahtasi niitä kaiken päivää.

Torstaina menimme Sofiinan kanssa Petralle ja ajoimme kärryillä Frendan mummolaan. Petra ratsasti Allin. Moikkasimme myös Jekku-tiibetinspanielin (ja tällä kertaa saimme herrasta myös kuvia), mutta meidän pojat eivät valitettavasti (taaskaan) nähneet sitä. Kävimme myös läheisellä rannalla uimassa koirien kanssa ja Ripsakin palasi takaisin kotiin.

Perjantaina ratsastimme rannalle ja uimme ilman koiria. Palasimme vielä illalla uudestaan uimaan koirien kanssa. Lauantai oli poni täyteinen päivä kävimme pitkällä maastolenkillä ja illalla olimme vielä hippaa Frendalla. Koirat pystyivät olemaan ponien kanssa pihalla yhtäaikaa, mutta kun minä tai Sofiina menimme ponin selkään alkoi kaamea ulina. Ja jos Jesse oli silloin vieressä se rupesi alistamaan ponin jalkaa. Tajuatteko, siis yritti alistaa ponia! Uskomaton koira! Isoa Allia Jesse ei uskaltanut alistaa, mutta pikku shettis Frenda joutui useinkin uhriksi. Lopulta Frenda kyllästyi ja potkaisi Jesseä. Ei se oikeastaan mikään potku ollut vaan pieni töytäisy kaviolla. Jesse kyllä lähti ulisten pakoon, mutta olen kyllä jälkeenpäin tunnustellut, eikä Jesse arista mitään kohtaa. Siihen loppui alistelut sitten. :)

Sunnuntaina Sofiinan ja Petran lähtiessä ratsastamaan ja Reetan lähtiessä mustikkaan Ripsan kanssa, menin meidän koirien kanssa lenkille hiekkakallioille, mikä on aivan mielettömän upea paikka. Koiratkin rakastaa sitä, ne saavat olla vapaana, kirmata viljapellolla ja juosta pehmeällä hiekalla korkealle kalliolle. Ja mikä parhainta Jessestä, saa jahdata perhosia. Ratsastimme sunnuntaina vielä ponit takaisin Petralle ja tänään maanantaina tulimmekin takaisin kotiin. Viimeisenä aamuna aikaisin Jessellä tuli maha todella kipeäksi ja se itki ja kouristeli. Menin juoksuttamaan sitä ulos ylämäkeen ja se näytti tehoavan ja häntä jaksoi taas vipattaa. :)

Tulimme Sofiinan kanssa kahdestaan bendolinojunalla, joka oli todella pieni ja ahdas. Mikä parasta eläinvaunu oli aivan täynnä ja pojat ryntäilivät joka suuntaan meidän yrittäessä kantaa kapsäkkejä (joita oli neljä kappaletta + käsilaukut). Jerry ihastui pentusekikseen (jossa taisi olla vähän kleinpitziä) ja pojat saivat myös uuden cavalier ystävän, jonka kanssa ne saivat haistella junamatkan aikana.

 Menomatkalla J löysi sekarotuisen tyttöystävän <3

Siinä meidän matka lyhyessä muodossa. Loppukesä taidetaankin olla sitten kotona. :) Ja hyvä niin!

Matkaan lähden, matkaan lähden

Reissua pukkaa taas. Nyt ollaan lähdössä taas Reeta-mummille junalla ja matkaseurana on Jesse, Jerry, mummi ja Sofiina. Asia varmistui vasta äskettäin ja nyt olisi kova kiire pakata omat tavarat ja koirien, tehdä päivän tokotreenit, harjata koirat, ruokkia ne ja tyhjätä kamera. Ja mitä minä teen? No pitihän nyt tulla raportoimaan kun ei sitten taas pariin päivään koneelle tulla.

Mukaan lähtee uuden järkkärin lisäksi pokkari, sillä uskon vakaasti, että muisti täyttyy siellä äkkiä kun on niin paljon kuvattavaa. Että varokaa vain kuvagalleria on jo nyt aivan pullollaan uusia kuvia. http://jepsu96.kuvat.fi/kuvat/

Nyt ei ole muuta kerrottavaa tänään ei olla vielä edes tokoiltu, mutta eiköhän samoilla mennä. Reeta-mummilla lenkkeillään Ripsan ja poikien kanssa, tehdään Jessen kanssa tokoa ja temppuillaan Jerryn ja Ripsan kanssa. Ehkä vähän agiliidetään jos on pilvistä. Käydään varmaan mökillä ja uitetaan koiria ja itseämme. Ratsastetaan Frendalla ja Allilla ja nähdään ehkä Jekku-koirakaveri.

Aaand action!

Jerry ja Nalle painivat ojassa

Pikkuinen, mutta niin iso Nalle

Vili-vanhus

 Siinä uusimpia otoksia ihanalla uudelle järkkärilläni. On se hyvä vempele, olen jo aika hyvin perehtynyt kameraan. Tiedän suunnilleen mihin tilanteisiin mitkäkin ohjelmat sopivat, vaikka en ole plärännyt ohjekirjaa vielä ollenkaan. :) Suomenkielisiä käyttöohjeita ei siis ole, mutta hyvin on pärjätty ilmankin. Ensimmäinen oma kamera on osoittautunut täydelliseksi!

Sitten vähän informaatiota tuosta tapahtumakalenteristamme. Päivittäiset tokotreenit ollaan aina tehty, mutta niihin itse tapahtumiin ei ollakkaan päästy. :/ Perjantain toko-klinikka jäi osittain huonon informaation takia, osittain siksi, että päivä oli täynnä kaikkea rippijuhla valmisteluita. Lauantaina olikin sitten konffis ja juhlat (joita en ollut muistanut kalenteria tehdessäni, hups), joten pentutokoonkaan emme päässeet. Uskon että tuo rally-tokokin jää, sillä mehän harrastetaan jo tokoa ja jos vain kokeilen rallya, niin sitten se on menoa, harrastusta on pakko jatkaa. Mätsäristä en osaa sanoa, jos menoa ei ole niin sitten tietenkin mennään. Pentutoko taitaakin sitten taas jäädä, on se vähän vaikea aloittaa harrastusta kesällä. :/ Samoin taitaa käydä koiraleirin, sitäpaitsi kotona on aina parempi. :)

Ja hups mitä kävi meidän tapahtumakalenterillemme! On kyllä kova hinku päästä jonnekin koiratapahtumaan. Toivottavasti sellaiseen vielä kesän aikana päästään. Pakko päästä!

Uusi, ikioma kamera!

 
Ihanaa, vihdoin se on täällä, aivan ikioma kamerani ja vielä hyvä sellainen! Sonyn a33 järjestelmäkamera ostettu rippilahjaksi saaduilla rahoilla. Halussani on nyt myös oma muistilevy ja -tikku, sekä (18-55) objektiivi. Kamera pääseekin heti testin alle ja kuvia on tulossa paljon, tarkkailkaapas kuvagalleriaakin. Nyt saivat vanhat digikamerat kyytiä, tosin ovathan nekin tosi näppäriä kun niin pieniä ovat. Ei siis vielä heitetä hyvästejä. Varmasti blogissa vilahtaa vielä kunnon canon digital ixus 10015:n ja 9015:n kuvia. Ja hyviä kuvia on silläkin saatu. Laitampas vielä tähän pari uusinta otosta vanhalla 10015:lla. Hyvän matkan olemme tehneet, eikä se matka suinkaan ole vielä päättynyt. :)

A33:lla saa myös tallennettua full HD-videoita, näyttö on näppärästi käännettävä ja sillä saa otettua jopa 7 kuvaa sekunnissa, ei varmaan tarvitse kysyä olenko tyytyväinen. Rahaahan siinä paloi, mutta ei harmita. Opeteltavaa tietenkin riittää, mutta toivotaan että yhteiselomme alkaa sujua. Sonyn a33

Muuten päivät on sujunut vallan mainiosti myös koirien kanssa. Eilen oli rippijuhlani, joten emme kerinneet tekemään tokotreenejä Jessen kanssa. Tänään täytyykin sitten puurtaa kahteen otteeseen. Perjantain tokot sujuivat suht hyvin ainakin alkuun. Olin heti aluksi todella luottavaisella mielellä ja en laittanut Jesselle hihnaa ollenkaan. Teimme treenit siis omalla kotipihalla. Aiheena oli seuruu ja jäävätliikkeet. Jesse teki aluksi todella hienosti ja jäävätkin sujuivat ilman kummempia muisteloita. Parin viimeisen seuruun aikana Jessen keskitys kuitenkin herpaantui ja se karkasi.

Se juoksi Tassun ja Pepin taloa kohti ja minä tietenkin "viisaana" oikaisin hevoslaitsun poikki, koska tiesin, että en saisi Jesseä kiinni perässä juoksemalla. Kun saavuin talolle, ei Jesseä näkynyt enää missään. Lähdin etsimään sitä naapurin kanalasta, talleilta, pelloilta ja metsistä. Huh huh ja sitten palasin kotiin ja kuka siellä oli mutalätäkössä hyppimässä. Se tuijotti minua häntäheiluen, että et saa kiinni ja oon kierinytkin näätkö kuinka mutanen oon. :/ Hyh, huusin sitä luokse, se tuli ja palkkasin sen. Olin niin vihainen olin ollut huolissani ja etsiskellyt kauan aivan turhaan. En kuitenkaan voinut enää syyttää Jesseä, sillä se oli tehnyt aivan oikein ja tullut lopulta luokseni. Pesin sitten vähän hutaisten Jessen ja en enää jaksanut aloittaa alusta. Sen päivän treenit jäivätkin sitten siihen. :) Toivotaan parempaa onnea tälle päivälle.

He´s growing up

Jerry huhtikuussa

Jerry kesäkuussa

Jerry on kasvanut huimasti viimeisen kahden kuukauden aikana! Kuono on pidempi ja kapeampi, korvat ovat jo tosi pitkät, yli pään, Jerry on korkeampi ja muutenkin suhteessa isompi. Kasvon piirteet ovat voimakkaammat ja selvät omat piirteet ovat nyt päässeet esille. Kuinka paljon on tapahtunut huomaamattani vain kahdessa kuukaudessa! :)

Myös Jesse on kasvanut jossain suhteissa. ;D Katsokaa mikä ero on tapahtunut helmikuun ja kesäkuun välillä. O_o Korvakarvat ovat kasvaneet aivan jumalattomasti, mikä nyt vain on positiivinen asia. Ja ahkerasti nyt onkin harjattu! Tuo vasemman puoleinen kuva olisi aivan älyttömän suloinen jos nuo korvat vain olisivat vähän inhimillisemmän näköiset. :) Silloin ne kyllä tuntuivat ihan normaaleilta, mutta nyt näin jälkikäteen kun katsoo niin siis aivan kamalan näköisethän nuo ovat. Ei niitä enää ikinä leikata, se on varma (ainakin minun osaltani)!

Jesse helmikuussa

Jesse kesäkuussa

Sitten pari sanaa eilisen ja tämän päivän harrastuksista. Eilen vähän agiloitiin, sillä sää oli pilvisempi kuin edellisinä päivinä. Taidot olivat kyllä niin ruosteessa ja Jessekin oli aivan pihalla, eikä sitä juurikaan kiinnostanut. Yleensä Jesse rakastaa agilityä. O_o No, lopulta kuitenkin päästiin vauhtiin ja tehtiin kokonaista rataakin. Ei se aivan niin huippua ollut kuin ennen, mutta eipähän into kuitenkaan niin alhaalla ollut, että Jesse olisi karannut. Täytyy nyt taas ilmojen viiletessä aloittaa säännöllinen harjoittelu. Meidän radalla oli kuusi estettä, pituushyppyeste, A-este, pöytä ja kaksi rengasta. Jerrykin kokeilu vielä lopuksi paria estettä. :)

Tokot olivat eilen taas aivan huipussaan, niinkuin edellisilläkin kerroilla. Tänään ei mennyt aivan niin sujuvasti, sillä käyttämämme kenttä oli varattu ja jouduimme harkkaamaan tien vieressä. Alkuleikkiin piti houkutella kauemmin, sillä Jesseä ei kiinnostanut yhtään. Lopulta päästiin kuitenkin aika hyvin vauhtiin, mutta tarkkaavaisuus ei silti yltänyt aivan samalle tasolle kuin ennen. Teimme tänään vähän lyhyemmät treenit, mutta olen silti tyytyväinen Jesseen, on se hyvä tokokoira. <3 Huomenna jätetään perusasento pois ja otetaan tilalle jäävät. Perusasento onkin jo aika hyvä, tietenkin vielä parantamisen varaa on roimasti, eikä Jesse osaa tulla viereen vielä pelkästä käskystä, se tarvitsee vielä hieman ohjaavaa kättä. Viereentuloa siis vielä harkataan, mutta jätetään se hetkeksi taka-alalle. Jäävät sujuvat meillä odotettua paremmin (tai sujuivat ainakin silloin kun niitä treenattiin) Istu j seiso käskyt sujuvat mutkitta pienellä käsimerkillä, mutta maahankäskyyn tarvitaan vielä minun kumartumista ja näyttämistä. Eiköhän niistäkin vielä hienoja liikkeitä saada, toivotaan näin. :)

Pohjalla vai pilvissä

 

Jessellä heittelee nuo mielialat kyllä niin laidasta laitaan, että minä en pysy enää kärryillä. Eiliset tokotreenit olivat ihan parhaat. Tänään sitten päivällä taas tokoilimme, mutta aiheena oli tällä kertaa seuraaminen ja perusasento. Jesseä ei kiinnostanut yhtään ja se oli aivan pihalla. Katseli lintuja taivaalla. :/ Jätin treenin suht onnistuneeseen liikkeeseen ja päätin yrittää uudestaan illalla. Tulinkin juuri äsken tokoilemasta ja nyt Jesse oli kyllä taas aivan super! Onko kyse vain Jessen mielentilasta, joko sitä huvittaa tai ei, se on tuurista kiinni. Vai riippuuko toko olosuhteista ja puitteista? 

Olen aina pitänyt itsestään selvyytenä, että Jesse nyt on vähän tuollainen ailahtelevainen treenikamu, mutta onko kyse sittenkin ihan jostain muusta. Olen vain yrittänyt sivuttaa sen asian, että Jessestä ei ikinä tule tokokoiraa ja jatkanut treenaamista, koska se on itsestäni hauskaa, myös joskus Jessestä. Ehkä kyse ei olekaan Jessestä.

Olen tehnyt 2 edelliset, sekä tämän illan tokotreenit nurmikentällä, aivan lähellä kotiamme ja ilma on ollut sopivan lämmin. Olen käyttänyt palkkana raksuja ja välissä leikittänyt tokohihnalla. Alkuleikki on ollut aina hippa. Jesse on ollut niin kiltisti vapaana ja nauttinut yhdessä tekemisestä. Tänään päivällä treenit oli kotipihalla auringon paahteessa. Palkkana oli samat raksut, mutta välileikit tehtiin narupallolla. Voivatko nämä seikat vaikuttaa niin voimakkaasti Jessen käytökseen? Jos näin on alan totuttaa Jesseä myös erilaisiin olosuhteisiin ja hankalampiin tilanteisiin. Seuraillaan...

Käytiin tänään koirien kanssa koirapuistossa ja saatiin samalla myös mukavaa kaupunki hiipparointi totutusta. Olen erittäin tyytyväinen kohtaloomme tässä puistoasiassa! Ensimmäinen koirapuisto käyntimme Jerryn kanssa tapahtui suuressa aitauksessa, jossa oli paljon vieraita hajuja, mutta ei yhtään vieraita koiria. Tämän päiväisellä käynnillä puistosta löytyikin jo kaveri. Mitään radikaalia muutosta edelliseen kertaan ei kuitenkaan ollut tapahtunut, sillä puistossa oli vain yksi vieras koira ja sekin kovin pieni ja vähän eleinen. Tämä on käynyt siis niin helposti ilman mitään naksutteluita ja hyssyttelyitä. Jerry ei pelännyt yhtään. Jos ensikerralla aitaus on täynnä koiria, ei sekään Jerryä luultavasti aivan lukkoon saa, sillä tietäähän pikku J jo paikan ja että sieltä saattaa löytyä vieraita koiriakin. :)

Aitauksessa oli siis meidän lisäksi pieni harmaa villakoira narttu. Jerry ei paljon tytsyä kiinnostanut, joten pikkuruinen sai rauhassa katsella vähän kauempaa isompien touhuja, eikä itse joutunut kaaokeen mukaan. Ei siellä oikeasti mitään kaaosta syntynyt. Harmaa kaveri säpisi pariin kertaan niin selvästi suorat sanat, että Jessekin tyytyi lopulta vain aitauksen haisteluun. 

Kuljeskelimme myös kaupungilla ja rautatieaseman vieressä. Ostimme kirsikoita, joista Jerry anasti pari kipaletta. Jesseä ei olisi moinen moska voinut vähempää kiinnostaa. Hyvä reissu oli ja paljon sosiaalistamista taas Jerrylle. 

Koirapuistokuvat löytyvät taas perinteiseen tapaan täältä.

Eipä ole taaskaan mikään tärkeä juttu, mutta niin hauska että pitää kertoa! Jesse ja Jerry todella keskustelevat keskenään ja se jos mikä on hupaisaa katseltavaa.

• Jesse on saanut palkaksi harjauksesta siansaparon (ei se joka kerta sellaista herkkua siitä palkaksi saa). Jesse ei kuitenkaan tahdo syödä kyseistä herkkua ja on jättänyt sen maahan yksinään. Mitä bossi tekee kun Jerry ilkimys menee makaamaan saparon päälle omistavasti. Tulee tiivis tuijotuskisa, joka kestää piiiiitkään... Jesse kuitenkin voittaa ja Jerry lähtee alistuvasti herkun luota. Pikkuruinen ei kuitenkaan luovuta vaan menee anelemaan isoveikkaa, nuolee sen naamaa ja laittaa etutassun niskalle. Jesse tuijottaa kärttyisänä eteenpäin ja aivan yhtäkkiä ärähtää, jolloin Jerry puikkii pakoon. Jesse menee saparon luo ja makaa siinä hetken, kun Jerryä ei kuitenkaan enää kuulu lähtee Jessekin pois ja jättää saparon. Jerry huomaa tilaisuutensa koittaneen, hakee saparon ja hipsii äidin syliin sitä mutustamaan. Tässä kohtaa äiti kuitenkin puuttuu peliin eikä anna saparoa enää kummallekkaan.

Haha! Siis aivan käsittämätöntä miten ne tuollalailla keskustelevat. Ja Jesse tuolleen isottelee ja omii saparoa, vaikka ei itse edes tahdo syödä sitä. Höpsöt. <3

Elämä on lahja

Mitä asioita arvostat elämässäsi?

En sitä voi kieltääkkään! Jesse ja Jerry eivät kyllä pärjää ilman minua ja mikä parasta muu perheeni ei näytä pärjäävän koirien kanssa. 

Viikon loma tai leiri vai miksi sitä nyt kutsutaankaan, on takana. Älyttömän hauskaa aivan älyttömillä vitseillä! Vierailupäivä oli sunnuntaina ja ketkäs muutkaan kuin rakkaat koirani tulivat perheeni kanssa katsastamaan tilanteen. :)

Kaikki rippileirikaverini rakastuivat aivan koiriin ja pojat olivatkin silmäteriä koko vierailun ajan. Pojat olivat aivan hulluja kun näkivät taas minut 3 päivän tauon jälkeen. Ne hyppivät ja ulvoivat ja nuolivat ja minä vain istuin ja itkin. Tilanne rauhoittui kun Jesse löysi toisen cavalier-kaverin ja minä en yllätäen ollutkaan enää niin kiinnostava. Jerryllä taasen oli niin paljon sylittäjiä että muulle ei paljon jäänyt aikaa.

Alkuviikko oli mennyt leppoisasti, mutta vierailun jälkeiset päivät olivat tuskaisia. Oli niin kova ikävä pikkuisia! Kotona nyt kuitenkin ollaan kahdeksan päivän tauon jälkeen. 

Kotiinpaluuseremonia oli ennalta-arvattavissa! Jerry oli aluksi vähän vihainen kun olin ollut niin kauan poissa. Se ulvoi ja itki ja puri, että et enää ikinä jätä mua! Jesse vain kömpi suoraan syliin ja tuijotti niin rakastuneesti. 

Ja mitä koirille on tänne sillä välin kuulunut? Äiti on päivitellyt minulle aina tekstareilla ja paljon on sattunut minun ollessa poissa, ainakin siltä se tuntuu. Jesse nyt on elellyt aivan normaalisti, mutta Jerrylle on sattunut ja tapahtunut ja kasvanutkin se on aivan hirveästi! Korvat menevät jo yli kuonon ja pulskistunutkin on vähän, muutenkin rotevampi. <3 Yhtenä yönä Jerry oli pyydystänyt sammakkoa, joka oli kuulemma ollut aivan valtavan kokoinen. Jerry senkuin rakastuu veteen entistä enemmän! Oli sitten mennyt hyppäämään meidän uima-altaaseen aivan itsenäisesti. Höpsö! <3

Ja jos nyt terveydestä pitää sanoa, niin ei kotiväki paljon kiitosta saa. Jerry haisee kamalalle, Jesse on likainen ja takkuinen. Molemmilla on aivan liian pitkät kynnet ja isorähmäiset silmät. Tänäiltana pääsevät pojat minun hellään käsittelyyni. :) Tärkein asia on kuitenkin, että nyt on minun oma pikkuinen koiraperheeni kasassa ja tänä yönä nukahdetaan omaan sänkyyn kaikki kolme vieretysten.