Voihan Peppi!

Ai että olivat meidän karvakorvat saaneet ihanan serkun! Kävin tänään sitä katsomassa (ilman koiria siis vielä) ja oli kyllä suloinen pakkaus. Ja niin pieni! Jerryäkin puolet pienempi ja Jerrykin oli vielä kuukausi sitten sen kokoinen. Kotona Jerry tuntui niin isolta ja painavalta! Voi, kun ne kasvaa niin nopeasti!

Menimme Veera-serkulleni noin kahden paikkeilla ja olimme iltaan asti. Puolikymmeneltä kyyti kotiin saapui ja sitä ennen oltiin ehditty tehdä vaikkasun mitä!

Ensiksi tietysti vain ihailimme suloista Peppiä, mutta sitten kun hauva vauva nukahti rupesimme (kai) valmistamaan ruokaa. Ruokaa syötiinkin joka jutun välissä, hyvät sapuskat oli teillä Veera! ;D Kävimme välissä ulkona, vain olimme ja pelasimme korttia ja kävimme myös lenkittämässä Peppiä. Loppuillasta autoin Veeraa vielä tekemään Pepille blogin. Sen löydätkin osoitteesta http://peppipuudelinpuolikas.blogspot.com/.
Kiva kun Veera aloittaa sen blogin jo näin aikaisin niin voi sitten jälkein päin lukea ns. Pepin koko elämänkerran. :)

Veera kyllä väitti Peppiä rauhalliseksi kaveriksi, mutta siltä se ei aluksi kyllä näyttänyt! :D Se hyppi ja pomppi edestakaisin ja juoksi pallon perään ja juoksi varpaan perään ja juoksi käden perään, juoksi siis kaiken perään ja murisi ja haukkui ja leikki. :) Mutta sellaisiahan ne pennut on ja kun miettii niin onhan Peppi paljon rauhallisempi kuin meidän Jerry. Kotona jopa vähän suututti kun ei se meidän pentu totellut, vain hyppi näppäimistöllä (siis nyt kun kirjoitan) ja piti saada se kana ja piti saada se toinen lelu ja piti purra kokoajan. Haha! :D Niillä on erilaiset luonteet, Peppi olikin kyllä koko loppupäivän tosi nätisti. Hihnassakin osasi kulkea jo niin hyvin ja hädällä käytiin jo hienosti paperilla. :)

Oli kyllä hurmaava pentu, eloisa ja reipas! Toivottavasti nähdään taas pian ja vaikka kuinka toivoisinkin toisin on Peppi varmasti ensikerralla jo tosi iso. Ensi kerralla onkin sitten varmaan meidänkin murret mukana "bileissä"!

Lisää kuvia suloisesta Pepistä on kuvagalleriassamme täällä.

Sunnuntaina kotiudumme mummolastani ja sitä ennen ei tule tekstiä luulisin. Sen jälkeen kylläkin luvassa varmaan maailman suurin postaus! :)

Ruohonjuuri tasolla

Lähdin tänään koirien kanssa sen voikukkaniityn viereiselle niitylle, missä olimme olleet Ricon kanssa. Voikukkaniitty ei oikein enää iskenyt sillä se oli täynnä "puhalluskukiksi" muuttuneita voikukkia. Kuvista olisi tullut rumia, jos tausta olisi ollut harmaa ja lisäksi kun kaksi koiraa + minä olisimme hyppineet siellä olisi koko alue ollut niiden inhottavien haituvien peitossa. Siksi siis se viereinen niitty, missä ei ollut kuin pari voikukkaa.

Kävellessämme kohti niittyä heinikosta rupesi kuulumaan rapinaa. Säikähdin jo että siellä olisi ollut käärme, mutta ei arvatkaa kuka sieltä tuli moikkaamaan...?

Tassu! Tytsyllä oli kylläkin niin kiire ettei pahemmin kerinnyt moikkaamaan! :D

Niitty oli niin täynnä pitkää heinää, että kun minä siellä istuin niin hyvä kun päälakea edes näki! Koirat rakastivat hyppiä pitkässä heinässä ja tietysti myös syödä sitä. Jesse olisi aluksi halunnut lähteä katselemaan vähän muualle, joten jouduin pitämään sitä hihnassa, mutta lopulta sillä oli jo niin kuuma, että se tyytyi vain makailemaan. :)

Jerry viipotti riemuissaan ja huomatkaa miten hyvin poika tottelee luokse kutsua. Pelkkä naks vaan ja se on luona!

Juuri kun olimme lähdössä paikalle ilmestyi vähän isompi koira. Näytti vähän aussielta, mutta en ole varma. Heppu ei kuitenkaa tahtonut olla kuvattavana vaan häipyi heti. Toinen syy pikaiseen lähtöön saattoi kyllä olla myös hyppelevä pikkupentu, joka lähestyi "kivaa tyyppiä" lujaa vauhtia. :) Tämän hääppösempää kuvaa otuksesta en siis saanut. :D

Olisimme kyllä viihtyneet niityllä vähän pidempäänkin, mutta pelkäsin Jessen saavan lämpöhalvauksen, kun oli niin jumalattoman kuuma. :) 

Torstaina lähden katsomaan Jessen ja Jerryn uutta serkkukoiraa Peppiä. Pikkuneidistäkin tulee varmaan "sairaasti" kuvia! Perjantaina lähdetään Reeta-mummille moikkaamaan Ripsaa, Frendaa ja muuta porukkaa. Takaisin tullaan aikaisintaan maanantaina ja varmaan vasta palattuamme tulee postaus, koska seillä maalla ei taida olla nettiyhteyttä ja konekkin taitaa jäädä kotiin. Hejsan!

Loput kuvat löytyvät täältä.

Tokoa part. 4

Toiseksiviimeinen kerta suoritettu! Jesse on nyt sisäistänyt tokokurssin pääaiheen eli tokon. Heti kentälle päästyämme Jesse tiesi mistä oli kyse ja tuijotti häntä heiluen minuun. "Jess tää on taas tää paikka, jossa saan temppuilla ja nakkeja satelee!" Koirat ovat tulleet tutuiksi = eivät ole enää mielenkiinotisia. :) Ja aika priimaa oli tämäkin kerta!

Ensimmäisenä tehtiin taas luoksepäästöjä rivissä. Se meni todella hyvin, Jesse tapitti minua, eikä ohjaaja häirinnyt. :)

Maahan ja paikka sujui suht hyvin, paitsi että Jesse ennakoi maasta istumaan. Yritän sitä nyt sitten karsia. Muuten paikka sujui ihan hyvin lukuunottamatta sitä, että Jesse katseli vain pikkulintuja. :D 

Sitten ohjaaja katsoi jokaiselta erikseen perusistunnan ja seurauksen. Perusistunta menee jo todella hyvin käden kanssa, pitäisi varmaan pian alkaa kitkeä sitä kättä pois. Seurausta aloitettiin harjoittelemaan vasta viime kerralla, joten se ei ollut vielä niin hyvin muistissa. Jesse kyllä tuli vieressä, mutta jos käsi oli ylhäällä, Jesse tuli liian takana, ja jos käsi oli alhaalla Jesse hyppi. :/ Saatiin seuraamiseen kyllä pari vinkkiä ja toivotaan, että niiden avulla seuraaminenkin olisi luonnollisempaa.

Välissä oli itsenäistä toimintaa, kun seuraamiseen meni kaikkien kanssa aika paljon aikaa.

Lopuksi tehtiin taas hyppyä, mikä sujui tällä kertaa todella hyvin, Jesse oli kuin erikoira! Viimeksi Jesseä ei ollut kiinnostanut hypätä estettä vaikka minä menin edellä ja nyt se hyppäsi itse jo pelkästä käskystä. :D Jess, hyvä Jessse!

Kokonaisuutena olen todella tyytyväinen ja saatiin paljon positiivista palautetta niin ohjaajalta, kuin ryhmän muiltakin valjakoilta. Erittäin iloinen olin siitä tunnin alusta, kun Jesse heti hoksasi mistä oli kyse ja tapitti. :)

Jesse on vaan niin ihana! <3

Erottamattomat!

Jesse ja Jerry ovat nykyään parhaita kaveruksia! Jos Jesse ei ole kotona Jerry vain makaa silmät auki ja vaihtelee asentoa. Ikävöi selvästi Jesseä, eikä siksi halua tehdä muuta kuin maata. Jos Jerry ei ole kotona Jesse saa hetken huokaista ja levähtää, mutta ihmettelee mihin pikkuveikka on hävinnyt ja riemastuu suunnattomasti kun pippurinen palaa.

Kaveruksien touhuja on hauska seurata! Jerry on aina siellä missä iso J:kin ja hyppeleekin tavanomaisesti isoveikan päällä. Jesse ei enää hermostu Jerrylle vaan lähinnä anelee. Välillä kuullostaa siltä kuin ne puhuisivat keskenään. Sinne minne Jesse menee makoilemaan, menee myös Jerrykin. Kaverukset nukkuvat kylki kyljessä tai päällekäin. Boksitkin jaetaan ilman mitään valitusta.

Jesse kuuluu Jerryn elämään. Jerry ei ole asunut meillä päivääkään ilman Jesseä ja masentuisi varmaan tyystin, jos Jesse lähtisi. Jessekin on jo niin rakastunut pirteään pikkuveikkaansa, enkä minäkään osaisi enää kuvitella meillä vain yhtä koiraa.

Hännät huiskuttaa ja kaikilla on niin hauskaa! Meidän pojista on tullut erottamattomat!

Hyvää kesää!

Jaahas se on sitten taas kesäloman paikka! Kuten on arvattavissa, minulla oli tänään koulun kevätjuhla ja ratsastus myöskin ja nyt viimein olen kotona ja kesäloma voi alkaa! Päivät jatkuvat luultavasti samaan malliin, paitsi että toko loppuu viikon päästä, eikä ole koulua, eikä ratsastusta.

Suunnitelmia lomalle on aika vähän, sillä en pidä matkustelusta, enkä todellakaan halua lähteä ulkomaille. Eräs todella tärkeä asia on rippileiri, joka minulla on edessä tänä kesänä. Iik! Muuten käymme varmaan Reeta-mummilla moikkaamassa Frenda-ponia ja Ripsa-koiraa ja Petralla varmaankin Alli-ponia ja Jekku-koiraa ja tietysti kaikkia muitakin sielläpäin. Lapualla varmaankin käydään mummolassa ja mennään mökille ja nähdään Lilo-serkkukoira ja kaikki ihmiset. Myös naapurimökin isot koirat moikataan. :) Nähdään kesällä varmaan myös meidän poikien uusi serkkukoira Peppi. Serkkuni Veera, joka on myös vieraillut kuvina ja teksteissä tässä blogissa, sai koiran. Peppi on snautserin ja villakoiran sekoitus eli schnoodle.

Ei muuta kuin hyvää kesää kaikille!

Ps. eilen oltiin taas rannalla uimassa ja Jesse löysi itselleen mukavaa snautseri seuraa, Jerrystä isokaveri oli vain pelottava. :)

Match Show

Suuntana tänään oli siis match show helsingissä rastilassa. Jesse pääsi mukaan, mutta Jerry jäi kotiin. Jesseä ei oltu ilmoitettu kehiin, vaan tulimme ns. sosiaalistamaan Jesseä ja minua. Nämä näyttelyt olivat ensimmäiset missä ikinä olen ollut ja niin ne oli Jessellekkin. Tulimme siis vain seuraamaan, että mitä sellaisissa näyttelyissä tehdään, vaikka kyllä minä tiedänkin jo ne perus asiat. Harmillisesti kamerasta loppui akku jo parin kuvan jälkeen. :/

Loput kuvat ovat kuvagalleriassamme täällä.

Rantakivikolla roiskuu

Eilen kävin siis taas uimassa koirien kanssa. Tällä kertaa molemmat pojat kastautuivat kokonaan ja myös minä. Olihan se aika kylmää vielä, mutta ihanan virkistävää!

Jesse joka on aina ollut (varsinkin kylmän) veden vihaaja ui tällä kertaa aivan kaulaa myöten. Aluksi ukkeli vain kahlaili ja juoksi rannikossa, mutta kun vähän suostutteli ja pärski vettä se ui luokse. Mikä siis on varsinanen ihme! Ehkä Jessestä saadaankin vielä hieno vesikoira!

Jerrylle vesi oli vielä ehkä vähän liian kylmää, mutta pikkuista ei saanut pidettyä pois vedestä. Se pelkäsi että minä lähden jonnekkin kauas... :( Aluksi se itki rannassa että mihin sinä menet, mutta lopulta se tuli uimaan viereen. Reipas pikkuinen! En minä sitten kuin kastautunut äkkiä koska en halunnut palelluttaa Jerryä.

Matka rannalle ja takaisin (n.2km) sujui helposti pyörän selässä. Olisi ollut turha lähteä kävellen viemään herrasväkeä uimaan, kun takaisin tultuamme kaksikko olisi jo ihan läkähdyksissä. Siis laitoin koirat koriin ja matkaan vain! Molemmat pojat mahtuu vielä näppärästi yhteen koriin, mutta ehkä täytyy ottaa se toinenkin käyttöön kun Jerry kasvaa. :) Jessestä ja Jerrystä pyörällä matkustamisessa ei ole mitään pahaa, mitään ongelmia ei synny, koska pojat istuvat ihan nätisti korissa koko matkan. Itse asiassa ne nauttivat siitä! Korvat hulmuaa ja tuuli viilentää... ei ole niin kuumakaan. Jesse vielä oikein nostaa päätä lisää niin että oikein tuulee vasten. :D Jerry taas nostaa aika useasti tassut korin reunalle ja seisoo. Pojat ovat kylläkin kiinni korissa etteivät ne pääse hyppäämään, vaikka eivät ne sitä edes koskaan yritäkkään.

Viime yö oli Jerryn ensimmäinen yö täällä ilman minua. :( Lähdin yökylään ja Jesse ja Jerry joutuivat nukkumaan Emmiinan kanssa. Kello oli jo kymmenen kun lähdin ja koirat odottivat minua ja huoneessani. Tuntui kamalalta jättää ne kun ne odottivat patjallani, että tulisin nukkumaan. :( Mutta jättäminen oli hyvää harjoitusta. Tulee vielä monta tapausta jolloin Jerry ja Jessekin joutuvat olemaan kauan erossa minusta ja muusta perheestä ja joutuvat luultavasti vieraaseen perheeseen hoitoon. Onneksi meillä on vakkari hoitola ystävälläni ja se on Jesselle tuttu paikka. Jesse ottaa sinne hoitoon menon tosi rennosti, aivan kuin olisi pääsemässä lomalle. :D Jesse ei vierasta yhtään vaan hyppää aivan ilman lupaa kysymättä toisten sänkyyn ja tulee nukkumaan viereen. Haha! Tosin Jerrylle se paikka on vielä aivan uusi ja outo, mutta kun isoveikka tulee mukaan niin ei ole mitään hätää. :) Seuraavan kerran joudun jättämään koirat luultavasti riparin ajaksi. Se kestää viikon ja koirat ovat sillä aikaa kotona muun perheen kanssa. Kamalaa olla erossa niistä viikko, mutta niin se vain menee pitää osata irrottaa.