Tokoa part. 5

Viimeinen tokokerta takana ja syksyllä sitten luultavasti jatkuu. Tänään Jesse oli aivan yhtä tunnollinen kuin edellisilläkin kerroilla. Ellei jopa vähän parempi, intoa riitti koko tunnille!

Aluksi tehtiin taas luoksepäästöt ja paikalla makuut. Luoksepäästö edelleen hyvä, Jessellä kontakti minussa. Paikalla makuussa nousee edelleen istumaan. Sain sitä kyllä karsittua jo vähän pois ja se pysyi makuulla kunhan liikkeen teki hitaasti. Välimatka paikassa pitää olla vielä lyhyt, kotona se kylläkin voisi olla vaikka kilometrin pituinen.

Tänään aloitettiin myös parin uuden asian opettelua ja noutaminen oli yksi niistä. Noutamistahan ollaan kokeiltu jo pari kertaa kotonakin, mutta se ei oikein ole Jessen juttu. Kapulat ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta sitä. Aloitettiinkin harjoittelu muovisella noutokapulalla. Homma on niin pitkäveteistä, että ajattelin että siitä ei tulisi mitään. Toisin kuitenkin kävi, Jesse kosketti hienosti aina kapulaan ja sai namun. Kauvan noutamisen harjoitteluun on uhrattava aikaa, mutta eiköhän me johonkin suuntaan kehitytä. En kyllä pysty kuvittelemaan Jesseä tuomassa minulle yhtään mitää missään, mutta on Jesse minut ennenkin hämmästyttänyt.

Toinen uusi asia oli kierräkäsky. Senhän Jesse jo osasi ennestään kun käytämme sitä lenkillä. Se siis sujui helposti.

Niin on nyt kaikki kerrat suoritettu ja päästiin viimein ansaitulle lomalle. Hommat kyllä jatkuu kesän ajan ja toivottavasti jotain ollaan opittukkin sitten syksyyn mennessä. :)

Kultainennoutaja

Mun kulta osaa noutaa! Jerry on aivan uskomaton tapaus, se on vasta 3 kuukautta ja osaa jo noutaa. Heittelin sille tennispalloa ja se toi sen takaisin, lisäsin vain käskyn ja tadaa! Jerryn pitää olla riehumistuulella ja kiinnostunut pallosta, että se hakee sen. Rupesin antamaan Jerrylle aina palkkaa noutamisen jälkeen, mutta sitten innostus palloon lopahti ja siirtyi namupaloihin.

Se osaa siis noutamisen käytännössä, mutta tarvitaan vielä pientä hienosäätöä. Rupesin siis kouluttamaan kultaista pentuani!

Jerry on aivan uskomattoman nopea oppija, tai sitten vain vertaan sitä Jesseen. Jesse on huomattavasti tyhmempi, sillä menee kauemmin aikaa tajuta haluamani asia. Silti en kyllästy Jessen koulutukseen, se on niin hupaisaa ehkä pikemminkin surkuhupaisaa. :) Tyyppi yrittää mielistellä kamalasti samalla kun tekee todella vaativaa aivotyötä päänsä sisällä. "Mitä tuo tarkoittaa?" ja kierii ja antaa tassua samalla "eikö mikään näistä kelpaa, katso osaan tälläistäkin!" Haha! Jesse on vaan niin symppis ja niin erilainen kuin Jerry!

Jerry oppi heti uuden asian idean! Se saa namun kun koskettaa palloa, helppoa! Jessellä tuon sisäistämiseen olisi mennyt monta päivää... Aloitimme Jerryn kanssa noutamisen vähän niinkuin takaperin. :D Ensin noutaminen ja sitten harjoitellaan pallon koskettaminen.

Hyvinhän tuo sujuu ja varmaan parin päivän päästä ollaan todella pitkällä! Seuraavaksi opetellaan varmaan pallon koskettaminen, niin että minä seison ja sanon vain käskyn ja Jerryn pitää koskettaa palloa. Suostuttelen äidin ostamaan meille sellaisen noutokapulan kun jossain vaiheessa tokossakin harjoitellaan sitä Jessen kanssa. Pienin askelin edetään ja Jerrystä tulee aivan mahtava, olen aina tiennyt sen!

Taidan olla jopa vähän ilkeä kun näin ajattelen, mutta näyttäisi siltä että Jerrystä on tulossa taitavampi kuin Jessestä. Sehän on nähtävissä jo nyt! Jesselle ei ole ikinä mahtunut kaaliin tuo noutamisen (edes alkeiden) idea, kun Jerry kekkaa sen jo pentuna. Uskon että Jerrystä tulee parempi tokokoira kuin Jessestä, vaikka se kuullostaakin todella pahalta. Jerryllä on enemmän motivaatiota sellaiseen pikkutarkkaan hömpötykseen ja tietenkin myös enemmän aivoja. Rakastan Jessen kanssa treenaamista, mutta välillä aivan pistää vihaksi kun ei se millään tahdo oppia. Oppiminen on toki vain yksi pieni juttu muiden lomassa, tärkein taitaa kuitenkin olla se motivaatio. Vaikka Jesse näyttääkin arjessa paljon rauhallisemmalta kuin Jerry, sama ei päde harrastusrintamalla. Jesse tarvitsee "äksöniä"! 

Minusta tuntuu että agility on emennän Jessen heiniä. Radalla se saa viipottaa minkä jaloistaan pääsee ja ainoana paasaamisena on ohjaaminen. Tietenkin jokainen este täytyy opetella erikseen, eikä se ole niin yksinkertaista miltä näyttää, mutta Jesse pitää siitä silti enemmän. Toko on liian totista Jesselle, vaikka se kyllä siitäkin pitää. Jesse rakastaa kaikkea yhdessä touhuamista, mutta tunti pelkkää tokoa alkaa jo kuullostaa liian työläältä. Lopputunnin asiat menevät kuin kuuroille korville. No minkäs teet! :D

Olen ruvennut nyt tosissani miettimään meidän koiraharrastuksi ja kieputellut niitä mieleni pikkulokerikoissa. Olen päätynyt tällaiseen vaihtoehtoon. Tänään on minun ja Jessen viimeinen tokokerta tänä keväänä ja ajattelin että jatkamme vielä keväällä. En tiedä pääsemmekö suoraan kurssille, jossa harjoitellaan avoimen luokan liikkeitä, vai pitääkö meidän käydä kisoissa. Joka tapauksessa jatkamme jossain ryhmässä ja jos motivaatio on edelleen kateissa lopetamme tokon. Niin karulta kuin se kuullostaakin! Minullakaan ei riitä intoa harrastaa koiran kanssa jota ei kerta kaikkiaan kiinnosta tippaakaan. Jos taas Jesse saa jonkin yllättävän kiinnostuksenpuuskan (mitä kyllä epäilen vahvasti) jatkamme tokoa.

Joka tapauksessa aloitamme varmaan syksyllä Jerryn kanssa tokon. En ole varma miten siellä kursseilla käy, mutta uskon että Jerry pitää harrastuksesta. Sen se on ainakin nyt kotona osoittanut! Jos Jesse jatkaa tokoa en ole varma voinko aloittaa enää kolmatta harrastusta koirien kanssa, mutta agility kuullostaisi vaan niin passelilta! Jos taas Jesse lopettaa tokon olen aika varma että aloitamme sen agin. :)

Kotona kun meillä kuitenkin on omatekoisia esteitä niin voisimme harjoitella myös Jerryn kanssa. Uskon että Jerrykin rakastuu agilityyn kun sellainen energiapommi kuitenkin on! Tokoa taas voisimme jatkaa Jessen kanssa ainakin jos ei siellä kursseilla niin kotona. Samat asiat mitä Jerryn kanssa opittaisiin siirtäisin Jesseen vain hieman hitaammalla tempolla. :D

Aika hyvältä kuullostaa meidän harrastussuunnitelmat, ainakin omasta mielestäni. Ja ehkä aloitetaan se agility Jerrynkin kanssa kurssilla jossain vaiheessa. Tai sitten keksin jotain vielä omaperäisempää kuten vepen (jos sitä edes voi olla pikkukoiran kanssa), rally-tokon tai jäljestämisen. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan harrastusrintamalla! Nyt vain vietetään rentoa kesälomaa ja mietitään koulutusjuttuja myöhemmin. :D

Pois tieltä risut ja männynkävyt meidän perhe on maalla!

Olemme juuri palanneet kolmen päivän maalaislomalta! Touhuttu ollaan yhtäsun toista ja aionkin kertoa aivan päivä kerrallaan, joten teksti on pitkä! :D

Perjantai:

Saavuimme Ylämaalle! Jerry tapasi ensimmäistä kertaa Ripsa-mummonsa ja vaikka Jerry olisi kuinka tahtonut leikkiä muorin kanssa, niin ei onnistunut. Ripsa taisi miettiä, että taas yksi pentu ja edellistäkin pahempi! :D Ripsan äristessä Jerry vain nosti pehvan ylös ja murisi takaisin. Se luuli että se oli kutsu leikkiin. :)

Jerry ja Ripsa-mummi.

Perjantaina emme kerinneet tehdä paljonkaan, mutta kävimme ainakin koirien kanssa lenkillä. Kävelimme pienelle lammelle missä koirat saivat uida. Jerrystä paljastukin oikea vesipeto! Ripsa ei tahtonut kastella turkkiaan laikaa, kun se oli niin paksu ja kuivumiseen olisi mennyt kauan. Jesseä kiinnosti vettä enemmän lähinnä perhoset sun muut lentävät öttiäiset, mitä lammella piisasi. :) Silti se kastui juostessaan rannassa, mutta kuuma ei kaikonnut. Jerry ui sen sijaan kummankin kahden puolesta. Se ui keskelle lampea ilman minkään laista painostusta tai keppiä. 

Vaikka kyllä se keppiäkin haki. Kylmä oli kyllä pikkuisella kun takaisin päin tultiin ja niin rapaisia!

 Perjantaina ei sitten muuta kerittykkään tekemään ja luin loppu illan kirjaa.

Lauantai:

Lauantaina heräsin 04.30 ja lähdin ulos kuvaamaan koiria. Väsytti kamalasti, mutta uni ei tullut, luin välissä kirjaa ja lopulta nukahdin. Heräsin uudestaan yhdeksältä. Olimme koko aamupäivän Reetalla ja kävimme taas uittamassa koiria.

Jerry ui taas todella paljon ja haki hienosti keppiä. Muut lähtivät jossain vaiheessa kaupungille ostoksille, mutta minä ja Sofiina jäätiin maalle. Pelattiin korttia ja oltiin pihalla koirien kanssa. Kuudelta meidät vietiin ystävälleni Petralle, joka asuu kanssa niillä kulmilla. Koirat jäivät Reeta-mummin taloon muun porukan kanssa. Frenda on mummini poni, mutta asustaa tällä hetkellä Petralla Reetan polven kunnon takia. Reeta-mummi on käynyt vähän aikaa sitten polvileikkauksessa, eikä voi ottaa Frendaa koko kesänä itselleen. Se siis asustaa Petralla yhdessä Petran oman ponin Allin kanssa. 

Shetlanninponi Frenda

Allista olisi ollut monta ihanaa niittykuvaa ja pari hyvää kuvaa minusta ja Allista esteellä, mutta en tiedä minne ne on kadonnut. Samoin pari hyvää Frendan kuvaa on poissa. Höh! Rasittavaa kun nyt on näyttää vain tälläistä ala-arvoista matskua, mutta muuta ei ole. Ensi kerralla sitten taas uusia kuvia!

Welsh-poni Alli ja Petra

Siivosimme aluksi hevoten karsinat, sitten harjasimme ne ja lähdimme ratsastamaan. Menille maastolenkille metsään hypimme esteitä ja kiitolaukkasimme. Frendalla ei ole satulaa ja tietenkin se haluaa pysyä Allin tahdissa niin se menee aivan täysiä ja siellä pitäisi sitten pysyä! Frendan jälkeen menin Allilla (jolla on satula) ;) ja pehva oli niin kipeä, että aivan kärsimystä oli. Haha! Kyllä sillä vielä pari estettä hyppäsi, mutta...

Petralla (tai oikeastaan hänen äidillään) on myös koira. Jekku tiibetispanieli, joka on myös vieraillut kuvina blogissa. Valitettavasti Jekkusestakaan ei ole kuvaa kun sekin poistui. :( Jekku ja Jesse ovat hyviä kavereita, mutta eivät nähneet toisiaan tällä (lyhyellä) reissulla. Petralla oli hoidossa myös papillon Hessu, josta ei myöskään (kappas kappas) ole kuvaa. 

Menimme illalla vielä uittamaan poneja jokeen. Minä olin Frendan selässä ja tietenkin sen hölmön mummon piti hikipäissään kastautua kokonaan. Se meni makaamaan jokeen ja kuinka ollakkaan minäkin kastuin vyötäisiin asti. :) Meitä tultiin hakemaan kymmeneltä illalla ja matka takaisin taittui odotettua epämukavammin märissä vaatteissa. :)

Sunnuntai:

Heräsin tosi myöhään yhdeltätoista. Luin vain kirjaa ja oleilin. Kahdelta Petra ratsasti Reetalle Alli-ponillaan. He olivat matkalla ratsastusleirille ja kävivät matkalla poikkeamassa Reetalla. Kävimme Petrankin kanssa uittamassa koiria. 

 

Petran lähdettyä rupesimme itsekkin pakkailemaan tavaroita ja lähdimme puoli kuudelta kotiin. Nyt ollaan täällä ja koirat ovat aivan puhki! Enempää lomasuunnitelmia ei ole vielä tiedossa, mutta suunnitteilla on. Nyt vain kaikille aurinkoiset kesän jatkot!

Lisää kuvia albumissamme täällä.

Voihan Peppi!

Ai että olivat meidän karvakorvat saaneet ihanan serkun! Kävin tänään sitä katsomassa (ilman koiria siis vielä) ja oli kyllä suloinen pakkaus. Ja niin pieni! Jerryäkin puolet pienempi ja Jerrykin oli vielä kuukausi sitten sen kokoinen. Kotona Jerry tuntui niin isolta ja painavalta! Voi, kun ne kasvaa niin nopeasti!

Menimme Veera-serkulleni noin kahden paikkeilla ja olimme iltaan asti. Puolikymmeneltä kyyti kotiin saapui ja sitä ennen oltiin ehditty tehdä vaikkasun mitä!

Ensiksi tietysti vain ihailimme suloista Peppiä, mutta sitten kun hauva vauva nukahti rupesimme (kai) valmistamaan ruokaa. Ruokaa syötiinkin joka jutun välissä, hyvät sapuskat oli teillä Veera! ;D Kävimme välissä ulkona, vain olimme ja pelasimme korttia ja kävimme myös lenkittämässä Peppiä. Loppuillasta autoin Veeraa vielä tekemään Pepille blogin. Sen löydätkin osoitteesta http://peppipuudelinpuolikas.blogspot.com/.
Kiva kun Veera aloittaa sen blogin jo näin aikaisin niin voi sitten jälkein päin lukea ns. Pepin koko elämänkerran. :)

Veera kyllä väitti Peppiä rauhalliseksi kaveriksi, mutta siltä se ei aluksi kyllä näyttänyt! :D Se hyppi ja pomppi edestakaisin ja juoksi pallon perään ja juoksi varpaan perään ja juoksi käden perään, juoksi siis kaiken perään ja murisi ja haukkui ja leikki. :) Mutta sellaisiahan ne pennut on ja kun miettii niin onhan Peppi paljon rauhallisempi kuin meidän Jerry. Kotona jopa vähän suututti kun ei se meidän pentu totellut, vain hyppi näppäimistöllä (siis nyt kun kirjoitan) ja piti saada se kana ja piti saada se toinen lelu ja piti purra kokoajan. Haha! :D Niillä on erilaiset luonteet, Peppi olikin kyllä koko loppupäivän tosi nätisti. Hihnassakin osasi kulkea jo niin hyvin ja hädällä käytiin jo hienosti paperilla. :)

Oli kyllä hurmaava pentu, eloisa ja reipas! Toivottavasti nähdään taas pian ja vaikka kuinka toivoisinkin toisin on Peppi varmasti ensikerralla jo tosi iso. Ensi kerralla onkin sitten varmaan meidänkin murret mukana "bileissä"!

Lisää kuvia suloisesta Pepistä on kuvagalleriassamme täällä.

Sunnuntaina kotiudumme mummolastani ja sitä ennen ei tule tekstiä luulisin. Sen jälkeen kylläkin luvassa varmaan maailman suurin postaus! :)

Ruohonjuuri tasolla

Lähdin tänään koirien kanssa sen voikukkaniityn viereiselle niitylle, missä olimme olleet Ricon kanssa. Voikukkaniitty ei oikein enää iskenyt sillä se oli täynnä "puhalluskukiksi" muuttuneita voikukkia. Kuvista olisi tullut rumia, jos tausta olisi ollut harmaa ja lisäksi kun kaksi koiraa + minä olisimme hyppineet siellä olisi koko alue ollut niiden inhottavien haituvien peitossa. Siksi siis se viereinen niitty, missä ei ollut kuin pari voikukkaa.

Kävellessämme kohti niittyä heinikosta rupesi kuulumaan rapinaa. Säikähdin jo että siellä olisi ollut käärme, mutta ei arvatkaa kuka sieltä tuli moikkaamaan...?

Tassu! Tytsyllä oli kylläkin niin kiire ettei pahemmin kerinnyt moikkaamaan! :D

Niitty oli niin täynnä pitkää heinää, että kun minä siellä istuin niin hyvä kun päälakea edes näki! Koirat rakastivat hyppiä pitkässä heinässä ja tietysti myös syödä sitä. Jesse olisi aluksi halunnut lähteä katselemaan vähän muualle, joten jouduin pitämään sitä hihnassa, mutta lopulta sillä oli jo niin kuuma, että se tyytyi vain makailemaan. :)

Jerry viipotti riemuissaan ja huomatkaa miten hyvin poika tottelee luokse kutsua. Pelkkä naks vaan ja se on luona!

Juuri kun olimme lähdössä paikalle ilmestyi vähän isompi koira. Näytti vähän aussielta, mutta en ole varma. Heppu ei kuitenkaa tahtonut olla kuvattavana vaan häipyi heti. Toinen syy pikaiseen lähtöön saattoi kyllä olla myös hyppelevä pikkupentu, joka lähestyi "kivaa tyyppiä" lujaa vauhtia. :) Tämän hääppösempää kuvaa otuksesta en siis saanut. :D

Olisimme kyllä viihtyneet niityllä vähän pidempäänkin, mutta pelkäsin Jessen saavan lämpöhalvauksen, kun oli niin jumalattoman kuuma. :) 

Torstaina lähden katsomaan Jessen ja Jerryn uutta serkkukoiraa Peppiä. Pikkuneidistäkin tulee varmaan "sairaasti" kuvia! Perjantaina lähdetään Reeta-mummille moikkaamaan Ripsaa, Frendaa ja muuta porukkaa. Takaisin tullaan aikaisintaan maanantaina ja varmaan vasta palattuamme tulee postaus, koska seillä maalla ei taida olla nettiyhteyttä ja konekkin taitaa jäädä kotiin. Hejsan!

Loput kuvat löytyvät täältä.

Tokoa part. 4

Toiseksiviimeinen kerta suoritettu! Jesse on nyt sisäistänyt tokokurssin pääaiheen eli tokon. Heti kentälle päästyämme Jesse tiesi mistä oli kyse ja tuijotti häntä heiluen minuun. "Jess tää on taas tää paikka, jossa saan temppuilla ja nakkeja satelee!" Koirat ovat tulleet tutuiksi = eivät ole enää mielenkiinotisia. :) Ja aika priimaa oli tämäkin kerta!

Ensimmäisenä tehtiin taas luoksepäästöjä rivissä. Se meni todella hyvin, Jesse tapitti minua, eikä ohjaaja häirinnyt. :)

Maahan ja paikka sujui suht hyvin, paitsi että Jesse ennakoi maasta istumaan. Yritän sitä nyt sitten karsia. Muuten paikka sujui ihan hyvin lukuunottamatta sitä, että Jesse katseli vain pikkulintuja. :D 

Sitten ohjaaja katsoi jokaiselta erikseen perusistunnan ja seurauksen. Perusistunta menee jo todella hyvin käden kanssa, pitäisi varmaan pian alkaa kitkeä sitä kättä pois. Seurausta aloitettiin harjoittelemaan vasta viime kerralla, joten se ei ollut vielä niin hyvin muistissa. Jesse kyllä tuli vieressä, mutta jos käsi oli ylhäällä, Jesse tuli liian takana, ja jos käsi oli alhaalla Jesse hyppi. :/ Saatiin seuraamiseen kyllä pari vinkkiä ja toivotaan, että niiden avulla seuraaminenkin olisi luonnollisempaa.

Välissä oli itsenäistä toimintaa, kun seuraamiseen meni kaikkien kanssa aika paljon aikaa.

Lopuksi tehtiin taas hyppyä, mikä sujui tällä kertaa todella hyvin, Jesse oli kuin erikoira! Viimeksi Jesseä ei ollut kiinnostanut hypätä estettä vaikka minä menin edellä ja nyt se hyppäsi itse jo pelkästä käskystä. :D Jess, hyvä Jessse!

Kokonaisuutena olen todella tyytyväinen ja saatiin paljon positiivista palautetta niin ohjaajalta, kuin ryhmän muiltakin valjakoilta. Erittäin iloinen olin siitä tunnin alusta, kun Jesse heti hoksasi mistä oli kyse ja tapitti. :)

Jesse on vaan niin ihana! <3

Erottamattomat!

Jesse ja Jerry ovat nykyään parhaita kaveruksia! Jos Jesse ei ole kotona Jerry vain makaa silmät auki ja vaihtelee asentoa. Ikävöi selvästi Jesseä, eikä siksi halua tehdä muuta kuin maata. Jos Jerry ei ole kotona Jesse saa hetken huokaista ja levähtää, mutta ihmettelee mihin pikkuveikka on hävinnyt ja riemastuu suunnattomasti kun pippurinen palaa.

Kaveruksien touhuja on hauska seurata! Jerry on aina siellä missä iso J:kin ja hyppeleekin tavanomaisesti isoveikan päällä. Jesse ei enää hermostu Jerrylle vaan lähinnä anelee. Välillä kuullostaa siltä kuin ne puhuisivat keskenään. Sinne minne Jesse menee makoilemaan, menee myös Jerrykin. Kaverukset nukkuvat kylki kyljessä tai päällekäin. Boksitkin jaetaan ilman mitään valitusta.

Jesse kuuluu Jerryn elämään. Jerry ei ole asunut meillä päivääkään ilman Jesseä ja masentuisi varmaan tyystin, jos Jesse lähtisi. Jessekin on jo niin rakastunut pirteään pikkuveikkaansa, enkä minäkään osaisi enää kuvitella meillä vain yhtä koiraa.

Hännät huiskuttaa ja kaikilla on niin hauskaa! Meidän pojista on tullut erottamattomat!