Linja-autossa

Päätimpä sitten eilen päästellä viimeisen kerran höyryjä koirien kanssa. Huomenna on nimittäin lähtö rippileirille (ei kiva) ja sitten on viikon pitkä tauko niin koirista, kuin blogiteksteistäkin.

Hyppäsimmepä aivan spontaanisti bussin kyytiin  ja hurautimme mahtavat 1,5 kilometriä kahden pysäkin päähän. Pysäkiltä kävelimme sitten takaisin kotiin. Koirat saivat hyvän lenkin ja kokemusta busseista. Jerryn ensimmäinen kerta ja Jessellä pitkän tauon jälkeen. Bussissa oltaisiin niin kovin tahdottu haistella, eikä jännittänyt yhtään. Ehkä Jerryn rento asenne vaikutti myös Jesseen, sillä yleensä se huutaa kurkkusuorana ja stressaa, että mihin ollaan menossa.

Kuvagalleriamme on nyt päivitetty pro-versioon, vaikka ne kuvat eivät kyllä mitään promatskua olekkaan. Toivotaan että pian se järjestelmäkamera saataisiin, jotta kuvien laatu paranisi.

Viikon päästä tavataan...

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Nyt ollaan kotona ja tässä vihdoin vähän kuvia reissulta. Reissusta itsestään voit lukea aiemmassa tekstissä. Eikä kaikki suinkaan ole tässä kuvagalleriassa on kaksi kansiota pullollaan kuvia. :)

tässä ensinnäkin lupaamani kuva ketusta, joka on aika surkeaa laatua ikkunan läpi

 

pihalla kuvailut yllä

Lilolta lainaksi saamamme merimiespaita

tässä niin valloittava serkkukoiramme <3

ja päivän jälkeen aina väsytti :)

  Loput kuvat albumissamme täällä.

Suklaasilmät lomailee

Jaa, ei tietokoneet taskaan ole menneet nettiin. Olen nyt pari päivää kirjoitellut meidän kuulumisia paperille ja nyt ne vihdoin pääsee nettiin asti. Ja pahoittelen jo valmiiksi tätä kuvattomuutta ja pitkää tekstiä, mutta kun on vieras kone ja en osaa laittaa kuvia niin aika karulta näyttää. :/ Uusi kuva teksti varmaankin tulossa kun päästään kotiin. :)

Tiistai ja keskiviikko vietettiin mummolassa. Emme tehneet juuri mitään, kuvailin koiria pihalla ja kävimme kaupungilla. Kuljimme monet liikennevalot ja Jerry vähän pelkäsi. Jesselle olen opettanut, että kaupungilla kävellään vieressä, eikä nuuskita, mutta se ei näyttänyt pätevän nyt. Jesse oli sitä mieltä, että kun on felxi päällä niin saa kulkea niin pitkälle kuin haluaa. :) Jerry oli joka välissä hyppimässä syliin, mutta eiköhän se pian totu tuohon kaupungin hulinaan, kun tarpeeksi usein siellä käydään.

Käytiin Sofiinan kanssa myös kaupassa ja ostettiin koirille kuivattuja kanoja (kun luut oli unohtunut kotiin) ja nimilaatat. Muovilaatat eivät tosin ole kovin laadukkaita. Jessen omasta sade on huuhtonut tekstin ja Jerry on järsinyt oman. :) Kanat olivat hyviä molemmista turreista. :) Tosin Jessellä oli aluksi pieniä ennakkoluuloja, kuten aina. Nopeasti se kuitenkin alas kurkusta humahti ja lisääkin oltaisiin haluttu.

Torstaina lähdettiin mökille mummin, Sofiinan ja koirien kanssa. Ensimmäinen yö mökillä sujui rauhallisesta parisängyssä Sofiinan ja koirien kanssa. Tosin Jerry olisi halunnut nylkyttää kanaa koko yön, mutta siitäkin pakkomielteestä lopulta päästiin.

Aamulla menin tallaamaan pihalle poikien ensimmäiset jäljet. Tosin eivät ne mitkään kunnon verijäljet olleet vaan nakkijäljet. :) Jesse oli ensimmäisenä vuorossa ja sai suorittaa kaksi jälkeä. Jessellähän on luultavasti maailman surkein hajuaisti, joten tämän päiväinen yllätti minut. Jesse nuuskutteli hienosti koko jäljen, eikä kertaakaan kääntynyt kysymään neuvoa minulta. Toinen jälki olikin jo vähän haastavampi, niin maastoltaan, kuin nakkien välimatkankin kannalta. :) Jälki oli tietysti kovin lyhyt, vain pari metriä, mutta aika haastava ensikertalaiselle. Jesse kuitenkin suoritti toisenkin jäljen yhtä nokkelasti kuin ensimmäisenkin ja oli sen jälkeen niin polleaa poikaa. :D Palkkioksi paljon nakkeja ja hyvää mieltä!

Jerry sai suorittaa samanlaisen jäljen kuin Jessen ensimmäinen ja sen helpompaa en enää osannut tehdä. Se olikin kyllä liian haastava silti Jerrylle ja se kysyi kokoajan neuvoa minulta. Näin ollen jouduin näyttämään Jerrylle kaikki nakit, mutta ainakin Jerry oppi käskyn "haju".

Kävimme koirien kanssa myös veneretkellä. Jesse pelkäsi vähän veneessä, mutta Jerry oli viittävaille hyppäämässä. Se roikkui kirjaimellisesti puoliksi ulkona veneesta ja sen etutassut roikkuivat vedessä. Nostin sen hetkeksi veteen ja se sai hetken uida veneen vierellä, minun pitäessä kiinni pelastusliivien kahvasta. :)

Perjantaina muut myös Lilo-koiraserkku tulivat mökille viettämään juhannusta. Jesse taas perinteisesti yritti astua Liloa ja pikkuinen vähän pelkäsi. Lilo kun on vasta puoli vuotias. Asiaa ei helpottanut yhtään, että Jerry vielä hyppi ja yritti haastaa Liloa leikkiin. Loppuillasta Lilo kuitenkin uskalsi jo komentaa poikia ja "leikit" olivat vähän rauhallisempia. Minä olen kyllä nyt sitä mieltä, että ensivuonna ei Jessellä sukukalleuksia nähdä. Olisihan se mukavaa jos Jesseä näyttelyissäkin ruvetaan käyttämään, niin että sitäkin voitaisiin käyttää jalostukseen kun terve ja hyväkuntoinen koira kuitenkin on (jos sillä ei sitä sivuääntä olekkaan???) Mutta aika hankalaa on täysi päiväinen höösääminen kun on narttukoira samassa taloudessa. Joten ainakin jossain vaiheessa saavat pallit luvan lähteä.

Lauantaina lähdimme Lilo-koiran kanssa veneilemään. Jesse ja Jerry uivat veneen vierellä (meillä on todella matala ranta ja olimme lähellä laituria). Jesse ei tahtonut jättää Liloa ja Jerry minua. :)

Jerrystä ja Lilosta on paljastunut hyvät kaverukset! Ne leikkii yhdessä ja molemmilla on hauskaa. Saimme takaisin myös Lilolle lainaamamme koirientoppatakin. Mukana paketissa tuli myös Lilon vanha merimiespaita, joka oli tyllerölle jäänyt pieneksi. Haha, suvussa kaikki kiertää... myös koirilla. :D Vaatteet tulivatkin tarpeeseen. Toppatakkia on hyvä pitää päällä uinnin jälkeen, kun on kylmä ja paitaa muuten vain, ettei hyttyset syö.

Jerry rakastaa mökkielämää! Mökin vieressä on järvi, jossa voi hypätä aina silloin kun siltä tuntuu. Jerry onkin kova hakemaan keppiä. Kerran jopa oikein sukelsi, että sai vajonneen kepin. :D

Kaikinpuolin on hyvin juhannus sujunut. Välillä Jesse on sisällä ja Jerry ja Lilo saavat leikkiä pihalla. Välillä taas Lilo on sisällä ja pojat ulkona. Aina silloin kun valvojia riittää saavat kaikki kolme olla yhdessä. Maanantaina varmaankin kotiudutaan ja silloin on tulossa kuvatulva. Kuvagalleriaankin on tulossa paljon kuvia, odottakaa. :)

Hyviä öyttömiä öitä kaikille!

Kesäterveiset

Hejsan täällä ollaan!

Junamatka sujui yllättävän hyvin! Rautatieasemalla oli Jerrystä vähän jäännää ja itku tuli, Jesse taas oli aivan innoissaan uusista hajuista. Joka pylväs piti merkata, toisin kuin Jerry ei pissannut koko junamatkan aikana, vaikka olimme 20min asemalla sitä pissattamassa. Kun sitten vihdoin päästiin perille ja löytyi nurmikko niin tuli jättipissat. :)

Eläinvaunussa ei ollut muita koiria, vain yksi marsu meidän koirien lisäksi. Jesse oli matkalippujen tarkastuksen aikana boksissa, joten konnari näki vain Jerryn. Pikkukoira oli niin hellyyttävä miehen mielestä ja se rapsutteli ja leperteli sille. "Oi kuka on suloinen pikku sesse?"

 Seuraavalla kerralla kun konnari astui vaunuun hän näki myös Jessen. "Ai tälläinen toinenkin koira! Onko nämä niitä kingcharlesinspanieleita?" "Joo, cavalier kingcharlesinspanieleita," äiti vastasi. Sitten konnari rupesi taas lepertelemään. "Voi, miten suloisia cavalierejä, pikku cavalierejä!" Haha! Oli se hauska tyyppi ja Jessehän rakastui aivan siihen. Se hyppi ja itki ja yritti nuolla koko naaman. :D

Jesse rupesi jo tärisemään ja itkemään kun näki, että konnari oli taas tulossa vaunuumme. Ja taas alkoi sama lepertely  ja Jesse oli aivan innoissaan!

Ja mites muuten matka meni? No kuten kuvista näkyy, niin aika rento meininki oli! Jerry nukkui aivan avoimesti haarat auki selällään ja Jesse juoksi antaumuksella tuoksujen perässä.

Nyt ollaan perillä  ja mummolassa ei toimi netti, joten piti tulla tädille, että pääsi tarinoimaan. :D Eilen illalla etsittiin koirien kanssa ensikertaa ukkoja ja hienosti meni. Jerry ei nyt varsinaisesti vielä etsinyt hajun perusteella vaan äänen. Jesse taas suoritti tehtävän hienosti vaikka ukko oli aika kaukana. (poikien piti siis etsiä jokin ukkeli hajun perusteella esim minut) Lähi aikoina ruvetaan varmaan harjoittelemaan myös jäljestystä.

Vielä ei ole tietoa milloin mennään mökille ja milloin nähdään Lilo, mutta toivotaan että mahdollisimman pian. Ps. löydettiin eilen pihalta siili, jota Jerry pelkäsi ja Jesse haukkui. Kotona nähtiin kettu ja iso sellainen. Pitää olla tarkkana eikä koiria saa päästää yksin pihalle sillä se kettu voisi syödä ne! Iik! Todistusaineistoa ketusta tulossa...

Sosiaalistaminen voi alkaa!

Jerryhän sai viime viikon keskiviikkona viimeiset rokotuksensa ja vähän yli viikon päästä pikkuherra pääsee minne ikinä lystää! Minäkin olen aivan innoissaan, sillä pentuahan ei ole kunnolla edes voinut vielä sosiaalistaa, ettei vain olisi tauteja tarttunut. Vähän ollaan kyllä naapurin rokotettuja koissuja nuuskuteltu, mutta siihen se on lähinnä jäänyt. Joskus harvoin ollaan käyty kaupungilla (esim. eläinlääkärikäynnin yhteydessä) ja silloinkin Jerryä on pidetty sylissä. Hetki vielä maltetaan ja sitten ovet avataan räikeään tulevaisuuteen!

Harmillisesti myös Jesseä on jouduttu pitämään yli kuukauden kotihiirenä, ettei olisi vain kantanut tauteja kotiin.

Minä tahdon maailmalle!

Sosiaalistaminen alkaakin jo vähän etuajassa, nimittäin huomisen junamatkan merkeissä. Paikat on varattu klo. 16.12 eläinvaunuun. Katsotaan miten pärjätään kaksi ihmista kahden koiran, kahden boksin ja kahden ison matkalaukun kanssa. Huh!

Taasen Lapualla tyydytään varmaankin vain mökkeilyyn ja serkkukoiran treffailuun, joten siinä ei paljon sosiaalistamista ole. Ehkä voidaan kaupungilla pari kertaa pyörähtää. :)

Se vähäinen sosiaalistaminen jota olemme kerinneet Jerrylle tehdä näkyy nyt tällä listalla, joka on napattu Topin, Mörkön, Susun ja Viirun blogista, lempiblogistani.

pliiss...!

(tummennetut ovat ne asiat joilla olemme Jerryä jo sosiaalistaneet)


IHMISET:
       juokseva lapsi, vauva, mustapartainen mies, möreä-ääninen mies, nainen, pitkä ihminen, vanhus,        ihminen sateenvarjon kanssa, lippis päässä, sadeviitta päällä, aurinkolasit päässä, pyörän selässä,   pyörätuolissa, rullaluistimilla, rullalaudalla, hölkkääjä, hiihtäjä, uivat ihmiset

KOIRAT:
       pienet koirat, suuret koirat, parrakkaat, pystykorvaiset, luppakorvaiset, pystyhäntäiset, kippurahännät, runsaskarvaiset koirat, tuhisevat, lyttykuonoiset rodut, mustat koirat, valkoiset koirat, haukkuvat koirat, arat koirat, tavaroistaan tarkat koirat, tappijalkaiset koirat

Nartut:
    sekarotuinen Dolly, sekarotuiset Tassu & Peppi, labradorinnoutaja

Urokset:
    espanjanvesikoiran pentu Rico, borderterrieri, jackrusselinterrierin pentu Jekku, mäyräkoira, terrieri, sekarotuiset Vili & Heppu

MUITA ELÄIMIÄ:
         orava, sorsa, hevonen, lehmä, lammas, kissa, lemmikkilinnut, pikkujyrsijät, marsut, kanit

YMPÄRISTÖJÄ:
         järvi, metsä, järven jää, liukas porraskäytävä, portaat, hissi, ostoskeskus, maalaistalon pihapiiri, lentoasema, rautatieasema, tunneli, eläinkauppa, silta, hevosmaneesi, parkkihalli

KULKUVÄLINEITÄ:
         auto, juna, ratikka, lentokone, linja-auto, moottorivene, soutuvene, kanootti, moottorikelkka, traktori, mönkijä

MUUTA IHMETELTÄVÄÄ:
          kuljetushäkki, turvavaljaat, suihku, amme, suihkukoppi, koiran takki, panta, talutin, kynsisakset, imuri, hiustenkuivaaja, televisio, soittimet


Tuosta listasta huomaa hyvin miten paljon ihmeellisiä pentuja ihmetyttäviä paikkoja onkaan. Tämmöinen lista on todella kätevä! En pystyisi ikinä keksimään noin paljon eri paikkoja missä pitäisi käydä ja mitä pitäisi sosiaalistaa. Ollaanhan me jo aika paljon sitten Jerryä sosiaalistettukin, emme ole vain sisäistäneet niitä. Lihavoinkin kyllä aika paljon sellaisiakin sanoja joita emme varsinaisesti ole Jerrylle yrittäneet sosiaalistaa, vaan ne ovat sellaisia joita Jerry on vain sattumalta nähnyt.

Laitan tähän nyt sellaisia sosiaalistamisen aiheita joista tiedän, että todella näytämme Jerrylle lähiaikoina. No tietenkin tuo rautatieasema ja juna, mutta myös möreä-ääninen ja pitkä mies (enoni, Lilon omistaja), parkkihalli, bussi ja soutuvene, sekä traktori.

Tulen laittamaan vielä jossain vaiheessa tuon listan tänne blogiin uudestaan ja katsotaan miten olemme edistyneet. :)

Vesipedot

Päätimpä uittaa sitten tänään koiria kun oli jälleen hyvä ilma ja vesikin altaassa on jo lämmintä.

Jerryä vähän ujostutti aluksi tulla veteen, mutta altaassa taas se polski menemään vaikka kuinka kauan. Se niin tykkää uimisesta.

allasimurin johdot kuvassa

Aluksi olin ajatellut, että Jesse ei uisikaan kun sillä on se punkinpistoskin, mutta kun se tuli siihen laidalle niin halukkaasti tuijottamaan, niin pääsihän sekin sitten. Ei se vesi yllä sinne pistokseen asti, joka on ylhäällä korvassa. Jesse läähätti laidalla ja oli viitävaille hyppäämässä. Kun Jesse sitten pääsi veteen asti se hätääntyi kun ei löytänyt paikkaa mistä päästä pois. En sitten uittanutkaan sitä niin, se vain pulahti.

katsokaa miten pienet pelastusliivit!

Jessen käynti vedessä oli niin pikainen, ettei siitä edes kuvaa ehditty ottaa...

Uimisen jälkeen meno oli villiä! Piti kiriä ja haukkua ja juosta täyttä päätä! Jesse nappasi kastelukannunpään ja lähti haukkuen karkuun.

Jerry aivan hiekassa

Eilen löydettiin pihalta iljettävä löytö, tosin Jessestä se oli tosi mielenkiinotinen. :)

Etana-Elli

Missä Tipi? Jos joku muistaa vielä kertomastani linnunpoikasesta. Tipi katosi sama päivänä kun sen löysimmekin. Toisaalta hyvä ettei tarvinnut jäädä miettimään, että mitä sille tekee kun oltiin lähdössä Reetalle, toisaalta huono, ei tiedetä kuoliko se vai selviytyikö. ??? No ei se kyllä minua niin huoletakkaan... niitä linnunpoikasiahan kun löytyy harvasepäivä.

Olemme keskustelleet siitä sydänviasta Jessen kasvattajan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että ääni kuuluminen johtui jotenkin siitä punkin puremasta. Itselläni ei ole mitään mielipidettä, en osaa sanoa mitään. Seurailemme vain ja katsotaan kuuluuko ääntä ensikerralla. Ei kuitenkaan kannata tuudittautua siihen helpotukseen, jota nyt tunnen. Ikinä ei voi olla varma!

Kesä tuo tullessaan...

...punkkeja ja sellainen ihastus Jesseltä löytyi tänään! Punkki irtosi itsestään, mutta se jätti Jessen korvaan ison patin. Lähdimmepä sitten taas eläinlääkäriin. Osittain Jessen "punkkiatapaturman" takia, osittain Jerryn rokotusten takia. Molemmat poikaset tutkittiin ja tässä tulokset:

Jesseltä löytyi punkki tänään. Iho reagoi ja koira väsynyt ja ruoka maistuu huonosti.

Yleistutkimuksessa ei selvää kuumetta, lämpö 39.1. Mitattava huomenna uudestaan pepusta, jos vaisuus tai ruokahaluttomuus jatkuu. Punkin purema korvassa tehnyt n.1cm kokoisen ihoreaktion, joka tummunut ja koholla. Jos iho ei normalisoidu n.viikossa paikallispuhdistuksilla tai ihottuma alkaa kutista tai levitä, aloitetaan antibioottikuuri reseptillä. Soitettava, jos huomenna yleisvointi ei ole normaali.

Sydämmessä kuultiin lievä systolinen sivuääni vasemmalla puolella. Suosittelen sydäntutkimusta esim. Espoon eläinsairaalassa (Anders Eriksson). Halutessanne laitamme lähetteen.

Hammaskiveä oli hieman, suosittelen hammaspuhdistusta 3-6kk sisällä, kuitenkin mieluiten sydäntutkimusten jälkeen anestesiariskin selvittämiseksi.

Jesse painoi 6.4kg.

kaverukset Jesse ja Jerry

 Jerryn silmä aina välillä rähmii. Muuten vointi ollut normaali.

Terveystarkastuksessa sydän, keuhkot, limakalvot, imusolmukkeet, vatsaontelo, korvat, sekä iho/turkki ok. Silmät värjättiin, vasemmassa silmässä kornealla 2 hyvin pinnallista, heikosti värjäytyvää haavaumaa. Aloitetaan taas Fucithalmic 2 kertaa päivässä 10 päivän ajan. Kontrollointi suositeltavaa n.10 päivän kuluttua. Varalle uusi resepti. Napatyrä tulee tuskin aiheuttamaan ongelmia, seurataan edelleen kasvua. Tällä hetkelle ohut juoste.

Koiranne on tänään tehosterokotettu nelosrokotteella tarttuvaa maksatulehdusta, parvovirusripulia, penikkatautia ja kennelyskää vastaan. Lisäksi se sai samalla raivotautirokotteen. Rokotteiden suoja saavutetaan 2 viikon kuluttua. Seuraavat rokotukset annetaan 12-16 kuukauden ikäisenä, klinikkamme lähettää rokotuskutsun.

Rokotteista aiheutuu harvoin haittavaikutuksia, mutta ne ovat mahdollisia. Haittavaikutukset ovat tyypiltään yliherkkyysreaktioita. Tavanomaisin lievä haittavaikutus on nk. urtikaria eli nokkosrokkotyyppinen reaktio, joka ilmenee yleensä ½-1 tuntia rokotuksen jälkeen. Urtikariassa potilaan huulet ja silmäluomet turpoavat, ihoon voi nousta paukaumia ja naamassa voi esiintyä kutinaa. Urtikaria on yleensä melko vaaraton ja ohimenevä reaktio, mutta jos edellä kuvatun kaltaisia oireita havaitaan, tulee ottaa yhteys eläinlääkäriin. Muita lieviä haittavaikutuksia ovat rokotuskohdan kutina, lievä väsyneisyys, lämmön nousu, lievä ripuli tai pahoinvointi. Oireet saattavat kestää vuorokauden verran. Vakavampi haittavaikutus on voimakas, välitön yliherkkyysreaktio eli anafylaksia, joka ilmenee 10-15 minuutin kuluessa rokotteen antamisesta eläimen yleistilan voimakkaana häiriintymisenä.

Jerry painoi 4.2kg.

(Leena Lindström ELL 2160)

Saimme mukaan myös ohjeet koiran käärmeenpureman hoitoon.

halituokio

Empä tiedä mitä tähän nyt sanoisi! Tuo sydän nyt huolestuttaa tietenkin tosi paljon. Alan olla jo melko turta noille eläinlääkäri käynneille. Ensin se Jerryn sydämmen sivuääni ja ei enää mitään ja nyt Jessellä, pitäisikö jo ruveta miettimään parhaan kaverin menettämistä. Uskon toki eläinlääkäriä ja kyllä siellä se sivuääni on, mutta alkaa olla jo aika epätoivoisen hankalaa miettiä näitä asioita, kun ei tiedä onko ne ajankohtaisia tai edes pysyviä. Jerryllä se meni ohi, mutta se taisikin olla vain se puppy murmur. Edellisellä koirallamme Jennalla kylläkin todettiin sivuääni jo puolitoista vuotiaana ja sitten sitä ei yhtäkkiä kuulunutkaan enää moneen vuoteen. En tiedä pitäisikö jo miettiä pahinta, vai pitäisikö se jättää jonnekkin aivojen syvimpään nurkkaan ja kaivaa esiin vasta kun on tarpeen. Jälkimmäinen kuullostaa kieltämättä kyllä paljon paremmalta.

Kun katson Jesseä näen edelleen pirteä, nuoren ja ennenkaikkea terveen koiran. Siksi siis sen menettämistä on hankala pystyä ajattelemaan, vaikka tuskin sen kunnon huonontuminenkaan vaikuttaisi sen ajattelemisen vaikeuteen. Olen kuitenkin iloinen siitä, että Jesse ei ole tietoinen siitä missä mennään, sillä ei ole kipuja ja se on edelleen oma itsensä.

Jesse ei tietenkään saanut vielä minkäänlaisia kipulääkkeitä, ja voipi olla, että se porskuttaa eteenpäin vielä monta vuotta. Ainakin niin toivon. Se on ainakin melko selvää, että Jesse saattaa lentää taivaaseen ennenaikojaan, vaikka edellinen sydämmenvajaatoimintaa sairastanut koiramme kuoli vasta 11-vuotiaana. Vaikka kylläkin Jennan viimeiset elinvuodet olivat lähes pelkkää tuskaa. Liekö turhaa ajatella tätä jo nyt, voi olla, eihän se yllättäin tapahdu. Elämme siis tässä ja nyt ja siirrymme hieman iloisempiin aiheisiin, palaamme tähän kun se aika sitten koittaa.

Mitenkäs se Jerry veteli siellä eläinlääkärissä? No se höpsöhän meni aivan paniikkiin yhdestä rokotuksesta. Rokotus kirveli ja Jerry huusi kurkkusuorana ja juoksi kenenkäs muunkaan luokse kuin Jessen. Isonvelin kainaloonhan se kipitti turvaan ja kiljui siellä. Jesseä ei näyttänyt paljon huolestuttavan pikkuveljen tuska. :) Se katseli sitä sellainen huoh-ilme naamallaan. Vähän jopa yritti karkuun huutajaa, mutta Jerry juoksi heti takaisin, aivan kylkeen kiinni. Kun sitten oli Jessen vuoro nousta pöydälle, laittoi Jerry tassun isoveikan päällä, "älä vie mun turvaa!"

Näihin sekaviin tunnelmiin jäämme...