Sosiaalistaminen voi alkaa!

Jerryhän sai viime viikon keskiviikkona viimeiset rokotuksensa ja vähän yli viikon päästä pikkuherra pääsee minne ikinä lystää! Minäkin olen aivan innoissaan, sillä pentuahan ei ole kunnolla edes voinut vielä sosiaalistaa, ettei vain olisi tauteja tarttunut. Vähän ollaan kyllä naapurin rokotettuja koissuja nuuskuteltu, mutta siihen se on lähinnä jäänyt. Joskus harvoin ollaan käyty kaupungilla (esim. eläinlääkärikäynnin yhteydessä) ja silloinkin Jerryä on pidetty sylissä. Hetki vielä maltetaan ja sitten ovet avataan räikeään tulevaisuuteen!

Harmillisesti myös Jesseä on jouduttu pitämään yli kuukauden kotihiirenä, ettei olisi vain kantanut tauteja kotiin.

Minä tahdon maailmalle!

Sosiaalistaminen alkaakin jo vähän etuajassa, nimittäin huomisen junamatkan merkeissä. Paikat on varattu klo. 16.12 eläinvaunuun. Katsotaan miten pärjätään kaksi ihmista kahden koiran, kahden boksin ja kahden ison matkalaukun kanssa. Huh!

Taasen Lapualla tyydytään varmaankin vain mökkeilyyn ja serkkukoiran treffailuun, joten siinä ei paljon sosiaalistamista ole. Ehkä voidaan kaupungilla pari kertaa pyörähtää. :)

Se vähäinen sosiaalistaminen jota olemme kerinneet Jerrylle tehdä näkyy nyt tällä listalla, joka on napattu Topin, Mörkön, Susun ja Viirun blogista, lempiblogistani.

pliiss...!

(tummennetut ovat ne asiat joilla olemme Jerryä jo sosiaalistaneet)


IHMISET:
       juokseva lapsi, vauva, mustapartainen mies, möreä-ääninen mies, nainen, pitkä ihminen, vanhus,        ihminen sateenvarjon kanssa, lippis päässä, sadeviitta päällä, aurinkolasit päässä, pyörän selässä,   pyörätuolissa, rullaluistimilla, rullalaudalla, hölkkääjä, hiihtäjä, uivat ihmiset

KOIRAT:
       pienet koirat, suuret koirat, parrakkaat, pystykorvaiset, luppakorvaiset, pystyhäntäiset, kippurahännät, runsaskarvaiset koirat, tuhisevat, lyttykuonoiset rodut, mustat koirat, valkoiset koirat, haukkuvat koirat, arat koirat, tavaroistaan tarkat koirat, tappijalkaiset koirat

Nartut:
    sekarotuinen Dolly, sekarotuiset Tassu & Peppi, labradorinnoutaja

Urokset:
    espanjanvesikoiran pentu Rico, borderterrieri, jackrusselinterrierin pentu Jekku, mäyräkoira, terrieri, sekarotuiset Vili & Heppu

MUITA ELÄIMIÄ:
         orava, sorsa, hevonen, lehmä, lammas, kissa, lemmikkilinnut, pikkujyrsijät, marsut, kanit

YMPÄRISTÖJÄ:
         järvi, metsä, järven jää, liukas porraskäytävä, portaat, hissi, ostoskeskus, maalaistalon pihapiiri, lentoasema, rautatieasema, tunneli, eläinkauppa, silta, hevosmaneesi, parkkihalli

KULKUVÄLINEITÄ:
         auto, juna, ratikka, lentokone, linja-auto, moottorivene, soutuvene, kanootti, moottorikelkka, traktori, mönkijä

MUUTA IHMETELTÄVÄÄ:
          kuljetushäkki, turvavaljaat, suihku, amme, suihkukoppi, koiran takki, panta, talutin, kynsisakset, imuri, hiustenkuivaaja, televisio, soittimet


Tuosta listasta huomaa hyvin miten paljon ihmeellisiä pentuja ihmetyttäviä paikkoja onkaan. Tämmöinen lista on todella kätevä! En pystyisi ikinä keksimään noin paljon eri paikkoja missä pitäisi käydä ja mitä pitäisi sosiaalistaa. Ollaanhan me jo aika paljon sitten Jerryä sosiaalistettukin, emme ole vain sisäistäneet niitä. Lihavoinkin kyllä aika paljon sellaisiakin sanoja joita emme varsinaisesti ole Jerrylle yrittäneet sosiaalistaa, vaan ne ovat sellaisia joita Jerry on vain sattumalta nähnyt.

Laitan tähän nyt sellaisia sosiaalistamisen aiheita joista tiedän, että todella näytämme Jerrylle lähiaikoina. No tietenkin tuo rautatieasema ja juna, mutta myös möreä-ääninen ja pitkä mies (enoni, Lilon omistaja), parkkihalli, bussi ja soutuvene, sekä traktori.

Tulen laittamaan vielä jossain vaiheessa tuon listan tänne blogiin uudestaan ja katsotaan miten olemme edistyneet. :)

Vesipedot

Päätimpä uittaa sitten tänään koiria kun oli jälleen hyvä ilma ja vesikin altaassa on jo lämmintä.

Jerryä vähän ujostutti aluksi tulla veteen, mutta altaassa taas se polski menemään vaikka kuinka kauan. Se niin tykkää uimisesta.

allasimurin johdot kuvassa

Aluksi olin ajatellut, että Jesse ei uisikaan kun sillä on se punkinpistoskin, mutta kun se tuli siihen laidalle niin halukkaasti tuijottamaan, niin pääsihän sekin sitten. Ei se vesi yllä sinne pistokseen asti, joka on ylhäällä korvassa. Jesse läähätti laidalla ja oli viitävaille hyppäämässä. Kun Jesse sitten pääsi veteen asti se hätääntyi kun ei löytänyt paikkaa mistä päästä pois. En sitten uittanutkaan sitä niin, se vain pulahti.

katsokaa miten pienet pelastusliivit!

Jessen käynti vedessä oli niin pikainen, ettei siitä edes kuvaa ehditty ottaa...

Uimisen jälkeen meno oli villiä! Piti kiriä ja haukkua ja juosta täyttä päätä! Jesse nappasi kastelukannunpään ja lähti haukkuen karkuun.

Jerry aivan hiekassa

Eilen löydettiin pihalta iljettävä löytö, tosin Jessestä se oli tosi mielenkiinotinen. :)

Etana-Elli

Missä Tipi? Jos joku muistaa vielä kertomastani linnunpoikasesta. Tipi katosi sama päivänä kun sen löysimmekin. Toisaalta hyvä ettei tarvinnut jäädä miettimään, että mitä sille tekee kun oltiin lähdössä Reetalle, toisaalta huono, ei tiedetä kuoliko se vai selviytyikö. ??? No ei se kyllä minua niin huoletakkaan... niitä linnunpoikasiahan kun löytyy harvasepäivä.

Olemme keskustelleet siitä sydänviasta Jessen kasvattajan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että ääni kuuluminen johtui jotenkin siitä punkin puremasta. Itselläni ei ole mitään mielipidettä, en osaa sanoa mitään. Seurailemme vain ja katsotaan kuuluuko ääntä ensikerralla. Ei kuitenkaan kannata tuudittautua siihen helpotukseen, jota nyt tunnen. Ikinä ei voi olla varma!

Kesä tuo tullessaan...

...punkkeja ja sellainen ihastus Jesseltä löytyi tänään! Punkki irtosi itsestään, mutta se jätti Jessen korvaan ison patin. Lähdimmepä sitten taas eläinlääkäriin. Osittain Jessen "punkkiatapaturman" takia, osittain Jerryn rokotusten takia. Molemmat poikaset tutkittiin ja tässä tulokset:

Jesseltä löytyi punkki tänään. Iho reagoi ja koira väsynyt ja ruoka maistuu huonosti.

Yleistutkimuksessa ei selvää kuumetta, lämpö 39.1. Mitattava huomenna uudestaan pepusta, jos vaisuus tai ruokahaluttomuus jatkuu. Punkin purema korvassa tehnyt n.1cm kokoisen ihoreaktion, joka tummunut ja koholla. Jos iho ei normalisoidu n.viikossa paikallispuhdistuksilla tai ihottuma alkaa kutista tai levitä, aloitetaan antibioottikuuri reseptillä. Soitettava, jos huomenna yleisvointi ei ole normaali.

Sydämmessä kuultiin lievä systolinen sivuääni vasemmalla puolella. Suosittelen sydäntutkimusta esim. Espoon eläinsairaalassa (Anders Eriksson). Halutessanne laitamme lähetteen.

Hammaskiveä oli hieman, suosittelen hammaspuhdistusta 3-6kk sisällä, kuitenkin mieluiten sydäntutkimusten jälkeen anestesiariskin selvittämiseksi.

Jesse painoi 6.4kg.

kaverukset Jesse ja Jerry

 Jerryn silmä aina välillä rähmii. Muuten vointi ollut normaali.

Terveystarkastuksessa sydän, keuhkot, limakalvot, imusolmukkeet, vatsaontelo, korvat, sekä iho/turkki ok. Silmät värjättiin, vasemmassa silmässä kornealla 2 hyvin pinnallista, heikosti värjäytyvää haavaumaa. Aloitetaan taas Fucithalmic 2 kertaa päivässä 10 päivän ajan. Kontrollointi suositeltavaa n.10 päivän kuluttua. Varalle uusi resepti. Napatyrä tulee tuskin aiheuttamaan ongelmia, seurataan edelleen kasvua. Tällä hetkelle ohut juoste.

Koiranne on tänään tehosterokotettu nelosrokotteella tarttuvaa maksatulehdusta, parvovirusripulia, penikkatautia ja kennelyskää vastaan. Lisäksi se sai samalla raivotautirokotteen. Rokotteiden suoja saavutetaan 2 viikon kuluttua. Seuraavat rokotukset annetaan 12-16 kuukauden ikäisenä, klinikkamme lähettää rokotuskutsun.

Rokotteista aiheutuu harvoin haittavaikutuksia, mutta ne ovat mahdollisia. Haittavaikutukset ovat tyypiltään yliherkkyysreaktioita. Tavanomaisin lievä haittavaikutus on nk. urtikaria eli nokkosrokkotyyppinen reaktio, joka ilmenee yleensä ½-1 tuntia rokotuksen jälkeen. Urtikariassa potilaan huulet ja silmäluomet turpoavat, ihoon voi nousta paukaumia ja naamassa voi esiintyä kutinaa. Urtikaria on yleensä melko vaaraton ja ohimenevä reaktio, mutta jos edellä kuvatun kaltaisia oireita havaitaan, tulee ottaa yhteys eläinlääkäriin. Muita lieviä haittavaikutuksia ovat rokotuskohdan kutina, lievä väsyneisyys, lämmön nousu, lievä ripuli tai pahoinvointi. Oireet saattavat kestää vuorokauden verran. Vakavampi haittavaikutus on voimakas, välitön yliherkkyysreaktio eli anafylaksia, joka ilmenee 10-15 minuutin kuluessa rokotteen antamisesta eläimen yleistilan voimakkaana häiriintymisenä.

Jerry painoi 4.2kg.

(Leena Lindström ELL 2160)

Saimme mukaan myös ohjeet koiran käärmeenpureman hoitoon.

halituokio

Empä tiedä mitä tähän nyt sanoisi! Tuo sydän nyt huolestuttaa tietenkin tosi paljon. Alan olla jo melko turta noille eläinlääkäri käynneille. Ensin se Jerryn sydämmen sivuääni ja ei enää mitään ja nyt Jessellä, pitäisikö jo ruveta miettimään parhaan kaverin menettämistä. Uskon toki eläinlääkäriä ja kyllä siellä se sivuääni on, mutta alkaa olla jo aika epätoivoisen hankalaa miettiä näitä asioita, kun ei tiedä onko ne ajankohtaisia tai edes pysyviä. Jerryllä se meni ohi, mutta se taisikin olla vain se puppy murmur. Edellisellä koirallamme Jennalla kylläkin todettiin sivuääni jo puolitoista vuotiaana ja sitten sitä ei yhtäkkiä kuulunutkaan enää moneen vuoteen. En tiedä pitäisikö jo miettiä pahinta, vai pitäisikö se jättää jonnekkin aivojen syvimpään nurkkaan ja kaivaa esiin vasta kun on tarpeen. Jälkimmäinen kuullostaa kieltämättä kyllä paljon paremmalta.

Kun katson Jesseä näen edelleen pirteä, nuoren ja ennenkaikkea terveen koiran. Siksi siis sen menettämistä on hankala pystyä ajattelemaan, vaikka tuskin sen kunnon huonontuminenkaan vaikuttaisi sen ajattelemisen vaikeuteen. Olen kuitenkin iloinen siitä, että Jesse ei ole tietoinen siitä missä mennään, sillä ei ole kipuja ja se on edelleen oma itsensä.

Jesse ei tietenkään saanut vielä minkäänlaisia kipulääkkeitä, ja voipi olla, että se porskuttaa eteenpäin vielä monta vuotta. Ainakin niin toivon. Se on ainakin melko selvää, että Jesse saattaa lentää taivaaseen ennenaikojaan, vaikka edellinen sydämmenvajaatoimintaa sairastanut koiramme kuoli vasta 11-vuotiaana. Vaikka kylläkin Jennan viimeiset elinvuodet olivat lähes pelkkää tuskaa. Liekö turhaa ajatella tätä jo nyt, voi olla, eihän se yllättäin tapahdu. Elämme siis tässä ja nyt ja siirrymme hieman iloisempiin aiheisiin, palaamme tähän kun se aika sitten koittaa.

Mitenkäs se Jerry veteli siellä eläinlääkärissä? No se höpsöhän meni aivan paniikkiin yhdestä rokotuksesta. Rokotus kirveli ja Jerry huusi kurkkusuorana ja juoksi kenenkäs muunkaan luokse kuin Jessen. Isonvelin kainaloonhan se kipitti turvaan ja kiljui siellä. Jesseä ei näyttänyt paljon huolestuttavan pikkuveljen tuska. :) Se katseli sitä sellainen huoh-ilme naamallaan. Vähän jopa yritti karkuun huutajaa, mutta Jerry juoksi heti takaisin, aivan kylkeen kiinni. Kun sitten oli Jessen vuoro nousta pöydälle, laittoi Jerry tassun isoveikan päällä, "älä vie mun turvaa!"

Näihin sekaviin tunnelmiin jäämme...

Tokoa part. 5

Viimeinen tokokerta takana ja syksyllä sitten luultavasti jatkuu. Tänään Jesse oli aivan yhtä tunnollinen kuin edellisilläkin kerroilla. Ellei jopa vähän parempi, intoa riitti koko tunnille!

Aluksi tehtiin taas luoksepäästöt ja paikalla makuut. Luoksepäästö edelleen hyvä, Jessellä kontakti minussa. Paikalla makuussa nousee edelleen istumaan. Sain sitä kyllä karsittua jo vähän pois ja se pysyi makuulla kunhan liikkeen teki hitaasti. Välimatka paikassa pitää olla vielä lyhyt, kotona se kylläkin voisi olla vaikka kilometrin pituinen.

Tänään aloitettiin myös parin uuden asian opettelua ja noutaminen oli yksi niistä. Noutamistahan ollaan kokeiltu jo pari kertaa kotonakin, mutta se ei oikein ole Jessen juttu. Kapulat ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta sitä. Aloitettiinkin harjoittelu muovisella noutokapulalla. Homma on niin pitkäveteistä, että ajattelin että siitä ei tulisi mitään. Toisin kuitenkin kävi, Jesse kosketti hienosti aina kapulaan ja sai namun. Kauvan noutamisen harjoitteluun on uhrattava aikaa, mutta eiköhän me johonkin suuntaan kehitytä. En kyllä pysty kuvittelemaan Jesseä tuomassa minulle yhtään mitää missään, mutta on Jesse minut ennenkin hämmästyttänyt.

Toinen uusi asia oli kierräkäsky. Senhän Jesse jo osasi ennestään kun käytämme sitä lenkillä. Se siis sujui helposti.

Niin on nyt kaikki kerrat suoritettu ja päästiin viimein ansaitulle lomalle. Hommat kyllä jatkuu kesän ajan ja toivottavasti jotain ollaan opittukkin sitten syksyyn mennessä. :)

Kultainennoutaja

Mun kulta osaa noutaa! Jerry on aivan uskomaton tapaus, se on vasta 3 kuukautta ja osaa jo noutaa. Heittelin sille tennispalloa ja se toi sen takaisin, lisäsin vain käskyn ja tadaa! Jerryn pitää olla riehumistuulella ja kiinnostunut pallosta, että se hakee sen. Rupesin antamaan Jerrylle aina palkkaa noutamisen jälkeen, mutta sitten innostus palloon lopahti ja siirtyi namupaloihin.

Se osaa siis noutamisen käytännössä, mutta tarvitaan vielä pientä hienosäätöä. Rupesin siis kouluttamaan kultaista pentuani!

Jerry on aivan uskomattoman nopea oppija, tai sitten vain vertaan sitä Jesseen. Jesse on huomattavasti tyhmempi, sillä menee kauemmin aikaa tajuta haluamani asia. Silti en kyllästy Jessen koulutukseen, se on niin hupaisaa ehkä pikemminkin surkuhupaisaa. :) Tyyppi yrittää mielistellä kamalasti samalla kun tekee todella vaativaa aivotyötä päänsä sisällä. "Mitä tuo tarkoittaa?" ja kierii ja antaa tassua samalla "eikö mikään näistä kelpaa, katso osaan tälläistäkin!" Haha! Jesse on vaan niin symppis ja niin erilainen kuin Jerry!

Jerry oppi heti uuden asian idean! Se saa namun kun koskettaa palloa, helppoa! Jessellä tuon sisäistämiseen olisi mennyt monta päivää... Aloitimme Jerryn kanssa noutamisen vähän niinkuin takaperin. :D Ensin noutaminen ja sitten harjoitellaan pallon koskettaminen.

Hyvinhän tuo sujuu ja varmaan parin päivän päästä ollaan todella pitkällä! Seuraavaksi opetellaan varmaan pallon koskettaminen, niin että minä seison ja sanon vain käskyn ja Jerryn pitää koskettaa palloa. Suostuttelen äidin ostamaan meille sellaisen noutokapulan kun jossain vaiheessa tokossakin harjoitellaan sitä Jessen kanssa. Pienin askelin edetään ja Jerrystä tulee aivan mahtava, olen aina tiennyt sen!

Taidan olla jopa vähän ilkeä kun näin ajattelen, mutta näyttäisi siltä että Jerrystä on tulossa taitavampi kuin Jessestä. Sehän on nähtävissä jo nyt! Jesselle ei ole ikinä mahtunut kaaliin tuo noutamisen (edes alkeiden) idea, kun Jerry kekkaa sen jo pentuna. Uskon että Jerrystä tulee parempi tokokoira kuin Jessestä, vaikka se kuullostaakin todella pahalta. Jerryllä on enemmän motivaatiota sellaiseen pikkutarkkaan hömpötykseen ja tietenkin myös enemmän aivoja. Rakastan Jessen kanssa treenaamista, mutta välillä aivan pistää vihaksi kun ei se millään tahdo oppia. Oppiminen on toki vain yksi pieni juttu muiden lomassa, tärkein taitaa kuitenkin olla se motivaatio. Vaikka Jesse näyttääkin arjessa paljon rauhallisemmalta kuin Jerry, sama ei päde harrastusrintamalla. Jesse tarvitsee "äksöniä"! 

Minusta tuntuu että agility on emennän Jessen heiniä. Radalla se saa viipottaa minkä jaloistaan pääsee ja ainoana paasaamisena on ohjaaminen. Tietenkin jokainen este täytyy opetella erikseen, eikä se ole niin yksinkertaista miltä näyttää, mutta Jesse pitää siitä silti enemmän. Toko on liian totista Jesselle, vaikka se kyllä siitäkin pitää. Jesse rakastaa kaikkea yhdessä touhuamista, mutta tunti pelkkää tokoa alkaa jo kuullostaa liian työläältä. Lopputunnin asiat menevät kuin kuuroille korville. No minkäs teet! :D

Olen ruvennut nyt tosissani miettimään meidän koiraharrastuksi ja kieputellut niitä mieleni pikkulokerikoissa. Olen päätynyt tällaiseen vaihtoehtoon. Tänään on minun ja Jessen viimeinen tokokerta tänä keväänä ja ajattelin että jatkamme vielä keväällä. En tiedä pääsemmekö suoraan kurssille, jossa harjoitellaan avoimen luokan liikkeitä, vai pitääkö meidän käydä kisoissa. Joka tapauksessa jatkamme jossain ryhmässä ja jos motivaatio on edelleen kateissa lopetamme tokon. Niin karulta kuin se kuullostaakin! Minullakaan ei riitä intoa harrastaa koiran kanssa jota ei kerta kaikkiaan kiinnosta tippaakaan. Jos taas Jesse saa jonkin yllättävän kiinnostuksenpuuskan (mitä kyllä epäilen vahvasti) jatkamme tokoa.

Joka tapauksessa aloitamme varmaan syksyllä Jerryn kanssa tokon. En ole varma miten siellä kursseilla käy, mutta uskon että Jerry pitää harrastuksesta. Sen se on ainakin nyt kotona osoittanut! Jos Jesse jatkaa tokoa en ole varma voinko aloittaa enää kolmatta harrastusta koirien kanssa, mutta agility kuullostaisi vaan niin passelilta! Jos taas Jesse lopettaa tokon olen aika varma että aloitamme sen agin. :)

Kotona kun meillä kuitenkin on omatekoisia esteitä niin voisimme harjoitella myös Jerryn kanssa. Uskon että Jerrykin rakastuu agilityyn kun sellainen energiapommi kuitenkin on! Tokoa taas voisimme jatkaa Jessen kanssa ainakin jos ei siellä kursseilla niin kotona. Samat asiat mitä Jerryn kanssa opittaisiin siirtäisin Jesseen vain hieman hitaammalla tempolla. :D

Aika hyvältä kuullostaa meidän harrastussuunnitelmat, ainakin omasta mielestäni. Ja ehkä aloitetaan se agility Jerrynkin kanssa kurssilla jossain vaiheessa. Tai sitten keksin jotain vielä omaperäisempää kuten vepen (jos sitä edes voi olla pikkukoiran kanssa), rally-tokon tai jäljestämisen. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan harrastusrintamalla! Nyt vain vietetään rentoa kesälomaa ja mietitään koulutusjuttuja myöhemmin. :D

Pois tieltä risut ja männynkävyt meidän perhe on maalla!

Olemme juuri palanneet kolmen päivän maalaislomalta! Touhuttu ollaan yhtäsun toista ja aionkin kertoa aivan päivä kerrallaan, joten teksti on pitkä! :D

Perjantai:

Saavuimme Ylämaalle! Jerry tapasi ensimmäistä kertaa Ripsa-mummonsa ja vaikka Jerry olisi kuinka tahtonut leikkiä muorin kanssa, niin ei onnistunut. Ripsa taisi miettiä, että taas yksi pentu ja edellistäkin pahempi! :D Ripsan äristessä Jerry vain nosti pehvan ylös ja murisi takaisin. Se luuli että se oli kutsu leikkiin. :)

Jerry ja Ripsa-mummi.

Perjantaina emme kerinneet tehdä paljonkaan, mutta kävimme ainakin koirien kanssa lenkillä. Kävelimme pienelle lammelle missä koirat saivat uida. Jerrystä paljastukin oikea vesipeto! Ripsa ei tahtonut kastella turkkiaan laikaa, kun se oli niin paksu ja kuivumiseen olisi mennyt kauan. Jesseä kiinnosti vettä enemmän lähinnä perhoset sun muut lentävät öttiäiset, mitä lammella piisasi. :) Silti se kastui juostessaan rannassa, mutta kuuma ei kaikonnut. Jerry ui sen sijaan kummankin kahden puolesta. Se ui keskelle lampea ilman minkään laista painostusta tai keppiä. 

Vaikka kyllä se keppiäkin haki. Kylmä oli kyllä pikkuisella kun takaisin päin tultiin ja niin rapaisia!

 Perjantaina ei sitten muuta kerittykkään tekemään ja luin loppu illan kirjaa.

Lauantai:

Lauantaina heräsin 04.30 ja lähdin ulos kuvaamaan koiria. Väsytti kamalasti, mutta uni ei tullut, luin välissä kirjaa ja lopulta nukahdin. Heräsin uudestaan yhdeksältä. Olimme koko aamupäivän Reetalla ja kävimme taas uittamassa koiria.

Jerry ui taas todella paljon ja haki hienosti keppiä. Muut lähtivät jossain vaiheessa kaupungille ostoksille, mutta minä ja Sofiina jäätiin maalle. Pelattiin korttia ja oltiin pihalla koirien kanssa. Kuudelta meidät vietiin ystävälleni Petralle, joka asuu kanssa niillä kulmilla. Koirat jäivät Reeta-mummin taloon muun porukan kanssa. Frenda on mummini poni, mutta asustaa tällä hetkellä Petralla Reetan polven kunnon takia. Reeta-mummi on käynyt vähän aikaa sitten polvileikkauksessa, eikä voi ottaa Frendaa koko kesänä itselleen. Se siis asustaa Petralla yhdessä Petran oman ponin Allin kanssa. 

Shetlanninponi Frenda

Allista olisi ollut monta ihanaa niittykuvaa ja pari hyvää kuvaa minusta ja Allista esteellä, mutta en tiedä minne ne on kadonnut. Samoin pari hyvää Frendan kuvaa on poissa. Höh! Rasittavaa kun nyt on näyttää vain tälläistä ala-arvoista matskua, mutta muuta ei ole. Ensi kerralla sitten taas uusia kuvia!

Welsh-poni Alli ja Petra

Siivosimme aluksi hevoten karsinat, sitten harjasimme ne ja lähdimme ratsastamaan. Menille maastolenkille metsään hypimme esteitä ja kiitolaukkasimme. Frendalla ei ole satulaa ja tietenkin se haluaa pysyä Allin tahdissa niin se menee aivan täysiä ja siellä pitäisi sitten pysyä! Frendan jälkeen menin Allilla (jolla on satula) ;) ja pehva oli niin kipeä, että aivan kärsimystä oli. Haha! Kyllä sillä vielä pari estettä hyppäsi, mutta...

Petralla (tai oikeastaan hänen äidillään) on myös koira. Jekku tiibetispanieli, joka on myös vieraillut kuvina blogissa. Valitettavasti Jekkusestakaan ei ole kuvaa kun sekin poistui. :( Jekku ja Jesse ovat hyviä kavereita, mutta eivät nähneet toisiaan tällä (lyhyellä) reissulla. Petralla oli hoidossa myös papillon Hessu, josta ei myöskään (kappas kappas) ole kuvaa. 

Menimme illalla vielä uittamaan poneja jokeen. Minä olin Frendan selässä ja tietenkin sen hölmön mummon piti hikipäissään kastautua kokonaan. Se meni makaamaan jokeen ja kuinka ollakkaan minäkin kastuin vyötäisiin asti. :) Meitä tultiin hakemaan kymmeneltä illalla ja matka takaisin taittui odotettua epämukavammin märissä vaatteissa. :)

Sunnuntai:

Heräsin tosi myöhään yhdeltätoista. Luin vain kirjaa ja oleilin. Kahdelta Petra ratsasti Reetalle Alli-ponillaan. He olivat matkalla ratsastusleirille ja kävivät matkalla poikkeamassa Reetalla. Kävimme Petrankin kanssa uittamassa koiria. 

 

Petran lähdettyä rupesimme itsekkin pakkailemaan tavaroita ja lähdimme puoli kuudelta kotiin. Nyt ollaan täällä ja koirat ovat aivan puhki! Enempää lomasuunnitelmia ei ole vielä tiedossa, mutta suunnitteilla on. Nyt vain kaikille aurinkoiset kesän jatkot!

Lisää kuvia albumissamme täällä.

Voihan Peppi!

Ai että olivat meidän karvakorvat saaneet ihanan serkun! Kävin tänään sitä katsomassa (ilman koiria siis vielä) ja oli kyllä suloinen pakkaus. Ja niin pieni! Jerryäkin puolet pienempi ja Jerrykin oli vielä kuukausi sitten sen kokoinen. Kotona Jerry tuntui niin isolta ja painavalta! Voi, kun ne kasvaa niin nopeasti!

Menimme Veera-serkulleni noin kahden paikkeilla ja olimme iltaan asti. Puolikymmeneltä kyyti kotiin saapui ja sitä ennen oltiin ehditty tehdä vaikkasun mitä!

Ensiksi tietysti vain ihailimme suloista Peppiä, mutta sitten kun hauva vauva nukahti rupesimme (kai) valmistamaan ruokaa. Ruokaa syötiinkin joka jutun välissä, hyvät sapuskat oli teillä Veera! ;D Kävimme välissä ulkona, vain olimme ja pelasimme korttia ja kävimme myös lenkittämässä Peppiä. Loppuillasta autoin Veeraa vielä tekemään Pepille blogin. Sen löydätkin osoitteesta http://peppipuudelinpuolikas.blogspot.com/.
Kiva kun Veera aloittaa sen blogin jo näin aikaisin niin voi sitten jälkein päin lukea ns. Pepin koko elämänkerran. :)

Veera kyllä väitti Peppiä rauhalliseksi kaveriksi, mutta siltä se ei aluksi kyllä näyttänyt! :D Se hyppi ja pomppi edestakaisin ja juoksi pallon perään ja juoksi varpaan perään ja juoksi käden perään, juoksi siis kaiken perään ja murisi ja haukkui ja leikki. :) Mutta sellaisiahan ne pennut on ja kun miettii niin onhan Peppi paljon rauhallisempi kuin meidän Jerry. Kotona jopa vähän suututti kun ei se meidän pentu totellut, vain hyppi näppäimistöllä (siis nyt kun kirjoitan) ja piti saada se kana ja piti saada se toinen lelu ja piti purra kokoajan. Haha! :D Niillä on erilaiset luonteet, Peppi olikin kyllä koko loppupäivän tosi nätisti. Hihnassakin osasi kulkea jo niin hyvin ja hädällä käytiin jo hienosti paperilla. :)

Oli kyllä hurmaava pentu, eloisa ja reipas! Toivottavasti nähdään taas pian ja vaikka kuinka toivoisinkin toisin on Peppi varmasti ensikerralla jo tosi iso. Ensi kerralla onkin sitten varmaan meidänkin murret mukana "bileissä"!

Lisää kuvia suloisesta Pepistä on kuvagalleriassamme täällä.

Sunnuntaina kotiudumme mummolastani ja sitä ennen ei tule tekstiä luulisin. Sen jälkeen kylläkin luvassa varmaan maailman suurin postaus! :)